keskiviikko 24. joulukuuta 2014

********************HYVÄÄ JOULUA!*******************




IHANAN RAUHALLISTA,
RENTOUTTAVAA JA
RAKKAUDEN TÄYTEISTÄ
JOULUA JOKAISEEN KOTIIN!

T. Eskelin Perhe


*******************************************





maanantai 22. joulukuuta 2014

Tonttumaista


Sujahtaa päälle punainen puku.
Sellainen, jota käyttää koko tonttusuku.
Kuuluu siihen myös tupsulakki
ja punatut posket on varma nakki.

Hiipii hiljaa ikkunan alla salaa,
juoksee, tanssii ja ehkä myös halaa.
Kopistelee, kopsuttelee, ovikelloa pimputtaa,
mutta kun oven avaat, et häntä voi saavuttaa.

Täysinäisen lahjakassin jälkeensä jättää,
lapset ihmeissään hihkuen jännittää.
Mitä paljastuu paketista omasta,
niin nätistä ja täydellisen somasta.

Oliko asialla tonttu, vai joku muu?
Ainakin hymyyn saatiin jokaisen lapsen suu.
Sehän tässä touhussa on parasta,
että saa ilahduttaa niin montaa rakasta lasta!




Satu





sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Neljäs adventtisunnuntai


Heräsin tänään pikku-Cassunkans paljon ennen muita. Istahdettiin olohuoneen nojatuoliin ja napsaistiin lasten ohjelmat päälle. Casmir köllötteli sylissä melkein tunnin, välillä halaillen rakastuneesti mua. <3 Ihanan rauhallinen aamuhetki.

Koti on saatettu joulukuosiin eilen, ainoastaan kuusi puuttuu. Sitä lähtee osa porukasta tänään metsästämään ja taidetaanpa perinteistä poiketen laittaa se jo tänään koristamaan olohuonettamme. Muina vuosina kuusta ei oo lasten isämiehen mielestä voinut laittaa, kuin aikaisintaan aaton aattona. Mieluiten kuulemma vasta aattona. Mun mielestä se pitää laittaa ennemmin, ja riisua aikaisemmin. En tykkää, että kuusi varistelee neulasiaan vielä loppiaisenakin.

Olo on rauhallinen, joulustressistä ei oo tietoakaan. Päätin jo hyvissä ajoin, etten tee mitään, mikä tuntuu raskaalta ja vastentahtoiselta. Siivotaan ne paikat, mitkä huvittaa, eikä tarvitse mennä joka kaappia ja vaatehuonetta läpi vaan sen takia, että on joulu. Nyt koti on ihanan siisti ja kaapit samassa kunnossa, kuin aina... ehkä mä joskus inspiroin itteni niitä järkkäämään. Mutta sen aika ei oo nyt!

Lahjojen hankkiminenkin on sujunut ihmeellisen sutjakkaasti. Jonkin verran paketoimista on vielä jäljellä ja muutamia herkkulahjoja on kaupan hyllyllä, mutta niillä ei oo kiirettä, hyvin on vielä aikaa. :D Pitäähän sitä viimeisenä iltanakin olla edes yks lahja paketoimatta. Joulutorttuja ja pipareita on leivottu ja syöty sitä mukaa makoisiin suihin, enempää ei leivota... kai. Anoppi ja äiti hoitaa mun puolesta leipomiset meidän joulunajan kahvipöytään. Oon kiitollinen Heille! <3

Eilen illalla sain iltateelle ystävän lapsiensa kanssa. Ette arvaa, mitä oli tarjolla pöydässä?! Piparitaikinaa! :D Lapset ei aluksi edes tajunneet, mitä ne lohkotut palat oli, mutta kyllä ilmeet oli näkemisen arvoisia sen jälkeen, kun pistelivät taikinaa nassuihinsa. Ja kyllä myönnän, että me aikuisetkin taikinasta palat varastettiin. Lasten isämies oli ainut joka ei kuulemma paistamatta piparia syö. Ei ymmärrä hyvän päälle. :D

Rauhallista neljättä adventtia kaikille. Älkää stressatko turhaan!!




Satu





perjantai 19. joulukuuta 2014

Valkosuklaa-Juustokakku

Mun kummityttö haastoi viime viikolla kahville ja samalla maistelemaan tekemäänsä juustokakkua. Tottahan tälläänen herkkuhanuri on aina valamis maistelemaan makoosia teelmööksiä. :D No, sehän oli taivaallista! Camilla taputteli reseptin plakkariinsa ja päätettiin sitten tehdä sitä täksi päiväksi. Ollaan nimittäin haastettu appivanhempia syömään.

Tää on oiva leipomus jouluksi, koska pohjassa ja koristeina käytetään piparia. Yllättävää oli, ettei tähän tuu liivatetta ollenkaan. Se oli hyvä juttu! Tätä ohjettahan pystyy muokkaamaan omien mieltymysten mukaan. Keksipohjan voi tehdä mistä tahansa kekseistä ja juustojakin on nykyään niin monen makuisia, että melkein vain taivas on rajana mihin tää ohje taipuu.

Kiitos Jenni reseptistä, jaamme sen nyt kaikille:

VALKOSUKLAA-JUUSTOKAKKU

Pohja:
200 gr piparia murskana
100 gr voita sulana
Nämä sekaisin ja painellaan irtopohjavuokaan.

Täyte:
400 gr maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl kermaa
3 kpl pandan valkosuklaalevyä
Notkista juusto, vaahdota kerma, sulata suklaa, sekoita keskenään
Kaada pohjan päälle ja anna jähmettyä yön yli.

Koristele piparimurskalla ja NAUTI!


 Yllä olevasta kuvasta puuttuu juusto, muuten on kaikki ainekset näkyvissä. Helppo ja äkkinäinen kakku on tehdä. Kunhan muistaa tehdä sen edellisenä päivänä. :)








Satu




torstai 18. joulukuuta 2014

Vanish Buzzausta

Aikaisemmassa postauksessa TÄÄLLÄ kerroin testissäni olevista Vanish tuotteista ja esittelin tahraisen kankaanpalan. Käsittelin tahrat esikäsittelyaineella ja lisäsin koneeseen pinkistä purkista jauhetta. Tulos näyttää tältä:


Jäljelle jäi kirkas huulipunatahra. Lisäksi näkyviin jäi hillotahrasta jämät ja mustaherukkamehusta tahra. Muut lähti pois. Alla näkyy "ennen" kuva.


Yllätyin, että tussi ja mustetahrat lähti pois. Luulin niiden jäävän kankaaseen ainoina jäljelle. Yllätyin myös siitä, että huulipuna ei hievahtanu minnekkään.

Täytyy testailla lisää. :)



Satu




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Askarteluvinkki - Tonttu

Pikainen vinkki jouluiseen askarteluun. Koululainen toi kotiin mun mielestä kivoja tonttuja, erilaisia mitä ikinä oon nähnyt. Näitä vois askarrella ihan pientenkin kanssa.





Ohjeita tuskin tähän tarttee lisätä. Sen verran yksinkertainen, mutta kivan näköinen askartelu on. :)




Satu





maanantai 15. joulukuuta 2014

Vanish Buzzausta

Tällä kertaa Buzzadorilta mulle tuli Vanishin tuotteita. En oo aikaisemmin, ihme kyllä, kokeillut kyseisiä tahranpoistoaineita.



Mukana tuli näytepakkauksia jaettavaksi sekä valkoinen kangas, johon mun piti sotkea kaikenmaailman sotkuja, mitä mieleeni tuli.


Tuossa liinassa on nyt sitten kahvia, ketsuppia, punajuurta, mustaherukkamehua, huulipunaa, hilloa, hammastahnaa, voita, leimasinmustetta, tussia... muistinkohan kaikki...


Tuo on nyt parasta aikaa pyykkikoneessa. Paljastan sitten, miltä se näyttää pyykkäyksen jälkeen. Mutta ihmettelen suuresti, jos se on puhdas! Annoin tahrojen pinttyä useamman päivän.

Muutama näytepakkaus on vielä jakamatta. Haluaako joku?




Satu





sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kolmas adventtisunnuntai

Sunnuntai, pyhäpäivä, kolmas adventti, koulun joulujuhlapäivä, kauneimmat joululaulut tuomiokirkossa... Monenlaista mahtuu tähän päivään.

Aamulla katsoin ulos, pieni lumiharso peitti maan. Mutta se on niin ohut, että tuskin kauaa meitä ilahduttaa ja maisemaamme valaisee. Pientä jännitystä oli koko aamun ilmassa, odottelimme lähtöä koulun joulujuhlaan. Näytöksiä on tänä vuonna kaksi, jolloin kaikki vieraat sopii hyvin ihastelemaan ohjelmia. Oman jännityksensä aamuun loi myös se, että Konsta sairastaa enterorokkoa ja sovimme illalla, että teemme päätöksen aamulla, olisiko hänestä juhlaan lähtijäksi. Tiedossa olisi ollut näytelmässä näyttelemistä ja bändissä rumpujen soittoa. Harmiksemme jouduimme todeta, että poika joutuu jäädä kotiin. Puhe kulkee niin huonosti suussa olevien rakkuloiden vuoksi. Todella harmi!! :(

Minä ja Camilla mentiin ekaan näytökseen ja hienostihan Kimi ja Carolina omat osuutensa hoiti. <3 <3 Nyt parasta aikaa lasten isämies on siellä ihmettelemässä lasten esityksiä. Myös isovanhemmat pääsivät paikalle tähän toiseen näytökseen.

Kivasti järjestetty tapahtuma oli ja toivonkin, että tällä systeemillä edetään jatkossakin! Aikaisemmin on ollut jos jonkinmoista säätöä esitysten kanssa juhlatilan pienuuden vuoksi. Mutta tässä on kyllä hyvä ratkaisu siihen ongelmaan!

Kiitos Liuhtarin Koulun henkilökunnalle ja vanhempainyhdistykselle ja kaikille puuhanaisille ja -miehille kivasta juhlasta!!





Satu





lauantai 13. joulukuuta 2014

Lomalla

Joululoma alkoi. Aika mahtavaa! Pitkä loma tuntuu ansaitulta niin raskaan syksyn jälkeen. Luulisin, että saan siitä julkisesti iloita. :) Lapsilla vielä viikko koulua. Minä, lasten isämies ja pikkuCasmir ollaan kolmisin päivät kotona. Tai no kotona ja kotona, luultavasti hiihdämme ympäri kauppoja lahjojen perässä. Mutta kerrankin siihen on aikaa! Ei tuu kiire!

Lunta. Sais tulla jo. Toistan itseäni, kirjoitinhan aiheesta jo aikaisemminkin. Mutta silti, tympii tää pimeys ja märkä keli. Ulkovalotkin loistaisivat paljon nätimmin, jos ne heijastuisi lumipeitteestä, vai miltä tuo alla oleva kuva näyttäisi, jos kuusen peittona olisi lumihuntu?


Kuu oli täydellinen viime viikonloppuna. Napsaisin kuvan. Siihen tarkoitukseen huonolla kameralla, muuten kyllä kamerastani tykkään. Täysikuun valo loistaisi kivasti lumihangen pinnasta, vai mitä? No, sitä hankea odotellessa, nautitaan tästä täydellisen kuun kuvasta:



Hyvää lauantaita!!



Satu





perjantai 12. joulukuuta 2014

Sydän

Bongailen sydämiä, edelleen. En tiedä miksi. Bongasin särkyneen, keittiön matolta, auringon piirtämä. Onko auringolla meitä ikävä? Vai viestittääkö se jotain muuta? En saa kiinni sen ajatuksesta. Ehkä se selviää, ennemmin tai myöhemmin... tai sitten ei. Tässä kuva, auringon taiteilema:



Se välähti vain hetken, ja hävisi sitten pois. Mutta jätti todistusaineiston kameraani ja ajatuksen mieleeni. Eikä ajatus lähde pois, ennen kuin tämä kuva saa julkisuutta. Nyt on blogissani jo kaksi auringon piirtämää sydäntä, koskakohan tulee kolmas? :)





Satu




tiistai 9. joulukuuta 2014

Lahjakalenteri

Oon aikoinaan, vuosia sitten, tehnyt käsityönä kalenteripohjan, johon voi kiinnittää lahjoja. Tänä vuonna tuohon kalenteriin kiinniteltiin Casmirille lahjat. Muut lapset kun halusivat tietynlaiset suklaakalenterit itselleen.























Tuossa pari kuvaa, mitä kalenteriin oon värkännyt ja erilaisia jouluisia kuvia siitä löytyy paljon enemmänkin, mutta en ikuistanut niitä ennen lahjojen kiinnitystä, joten ne on tuolla alla tällä hetkellä piilossa.


Tältä kalenteri näyttää ensimmäisen päivän aamuna. :) Paljon on avaamista Cassulla. Lahjoihin piiloteltiin pieniä leluja, palapelin paloja, tarroja, suklaata ja smoothieita. Jännää.


Casmir ihmettelee, mikä paketti näistä valitaankaan... :D Tarroille oon joka vuosi tehnyt erilaisen talvimaisemapohjan ja tänä vuonna se näyttää tältä:


Muutamana päivänä on jo paketeista tullut tarroja ja Casmir ne on itse siihen liimannut. <3 Carolina liimaili tähtiä ja lumipalloja myös koristeeksi.

Jouluinen nuppipalapelin pohja tuolla hyllyllä odottaa jo täytettä. Niitä vielä ei oo paketeista paljastunut, mutta eiköhän kohta sekin ala täyttymään.
Millaisia kalentereita Teiltä löytyy? :)



Satu




maanantai 8. joulukuuta 2014

Viikko jäljellä

Tätä TYÖvuotta on jäljellä enää tämä viikko. Sitten alkaa loma, ja töihin palaan vasta loppiaisen jälkeen. Raskasta on välillä ollut, pitkiä työpäiviä, ylityötunteja tään kaiken arjen pyörittämisen lisäksi. Casmir vaatii huomiota, tietenkin, kun joutuu jakamaan oman kotinsa, lelunsa, äitinsä, sisaruksensa... hoitolasten kanssa. Rankaa tää työ on tuommoiselle pienellekkin.

Loma on ihanan pitkä, ja tulee tarpeeseen meille kaikille. Koko perheelle! Lapsilla on vielä viikko tämän jälkeen koulua, mutta minä, lasten isämies ja Cassu nautitaan jo lomailusta. Sopivasti on aikaa lahjahankinnoille ja muulle jouluhässäkälle.

Kattellaan mitä ens vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti helpottais edes vähän, eikä väsymys kasvaisi niin suureksi, mitä se tänä loppuvuotena on ollut!

Nauttikaahan Te myös lomastanne!!



Satu




sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Meidän perhe

Casmirin yksvuotiskuvassa käydessämme, otatettiin samalla uus perhekuva. Aikoinaan sama tehtiin Carolinan ollessa yks vee. Ajattelin, ettei tämän kokoista porukkaa saa mitenkään pysymään paikoillaan niin, että jokaisella on vielä jonkinlainen hyväksyttävä ilme naamallaan. Onneksi kuitenkin muutama otos onnistui, ja niistä valittiin suurennettavaksi alla oleva kuva:


Taulu on siis jo seinällä, ja siitä napsaisin tään kuvan. Vähä sumea näyttää olevan, mutta enpä mä sitä pysty tänne scannaamaankaan kokonsa vuoksi. :)

Siinon meidän konkkaroonkka. <3



Satu




perjantai 5. joulukuuta 2014

Paistettu kaurapuuro

Voi että mua harmittaa, kun mun kamerasta loppui just akku, kun olisin taltioinu tästä herkkuruoasta kuvan. Nyt tää ruokapostaus komeilee kuvattomana blogissani, mutta kuitenkin päätin asiasta vinkata Teille. Mielikuvitelkaa alle kuva. :D

Sitä vain ajattelin Teiltä kysyä, että ootteko koskaan paistanut kaurapuuroa? Jos vastaus on kielteinen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Meillä harvemmin jää kattilaan kaurapuuroa yli tarpeiden, mutta kun sitä jää, en todellakaan heitä sitä roskiin, vaan paistelen sen herkkupaloiksi herkkusuille.

Teen siis niin, että otan lättypannun ja laitan reilun kokoisen voiklöntin sulamaan. Perään kaurapuuroklönttejä, jotka taputellaan tasaisiksi. Päälle täs vaihees ripottelen hienoa sokeria. Annetaan paistua kunnon pinta ja sen jälkeen käännetään. Ei kannata hötkyillä kääntämisen kanssa, koska kaurapuurolätyt hajoaa helposti. Toisellekin puolelle ripsautan sokeria. Itse herkuttelen lätyt tällaisenaan, mutta voihan näihin laittaa vaikka hilloa päälle, ihan niin kuin normaaleihin lättyihinkin.

Ja nyt sitten kuvittelet sen kuvan tähän! :D




Satu





torstai 4. joulukuuta 2014

Maailman meno

Tulinpa miettineeksi miten paljon tää maailma onkaan muuttunut mun elinaikana. Paljon! Nää kaks kuvaa herätti taas mut siihen, kuinka mahdottoman paljon!! :D



Kun reilu puolitoistavee kuuntelee kännykästä kuulokkeilla musiikkia, niin joo... on maailmanmeno muuttunu! :D




Satu





keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Jouluaskartelut: Tonttulakit

Nyt on jouluaskartelut laitettu aluilleen. Niin kuin adventtikynttiläaskartelussa mainitsin, mun hoitoryhmän muksut on sen verran pieniä, että ajatustyötä pitää käyttää askarteluita suunnitellessa. Ei saa olla liian monimutkaista.

Tonttulakkiaskartelu on yksinkertainen, mutta kivan näköinen. Tuolla idealla vois tehä joulukortitkin pikkumuksujen avustamana. En ottanut vaihekuvia ollenkaan, koska jokainen osaa varmaankin valmiista askartelusta päätellä, mitä siihen tarvitaan. :)

Meidän Casmirin askartelu on päässyt jo seinälle ja siitä nyt sitten on mallikuva tänne otettuna. Nuo tonttulakkien tupsut voi tehdä ihan mistä tahansa. Mulla oli tuommoisia karvapalloja jemmassa joten käytettiin niitä. Tupsun vois painaa myös vaikka sormivärillä tai liimata pumpulipalloja tai mitä nyt kaapista löytyy. Casmirin mielestä tupsut voi olla vaikka keskellä lakkiakin. :D Liimaisia sormenjälkejäkin kartonkiin päätyi.






Satu





tiistai 2. joulukuuta 2014

Haloo Helsinki kakussa

Camilla täytti vuosia jo lokakuussa. Mutta mun saamattomuuden takia kakkukuvat siirtyi koneelle vasta viime viikolla, joten julkaisenpa ne vasta nyt. Kakun makumaailma oli Camillan toiveiden mukaan hyväksi maisteltu vanilja-omena-kaneli yhdistelmä. Eli kakkupohjiin lisäsin kanelia mausteeksi. Kostutin kaneli-vaniljasokerimaidolla. Täytin kanelilla maustetulla vaniljavaahdolla ja omenahillolla. Nam.

Kuva kakkuun haettiin Leipurin Putiikista, käykääpä kurkkaamassa nettisivuja. Sieltä löytyy vaikka mitä. Ja täältä Lapualtahan löytyy tuo myymäläkin, jossa pääsee shoppailemaan paikan päälle.







Satu





maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuu

Joulukuun ensimmäinen... mielikuvissani joulukuu on kokonaisuudessaan valkoinen. Ei vihreä, ruskea, rapainen ja kostea. Vaikka oon henkeen ja vereen kesäihminen, odotan silti lunta. Ulkona on nyt niin pimeää, ettei siellä huvita tehdä yhtään mitään. Pieni lumiharso piristäisi ja valaisis tuota ankean näköistä maisemaa.

Kalenterin sivun kääntyminen joulukuun puolelle, laittaa väkisinkin miettimään kulunutta vuotta ja sitä, miten äkkiä tää aika taas on hurahtanut eteenpäin. Onko ajankulu oikeasti kiihdyttänyt vauhtiaan? Musta tuntuu, että on. Kohta me ollaan taas menossa kevättä kohti, mikä tietenkin on aivan ihanaa. Mutta haikeaa on ajatella tämän ajan kulumista ja lasten kasvamista ihan huomaamatta isoiksi.

Tänään on jännittävä päivä. Joulukalenterista avautuu ensimmäinen luukku. Isot lapset valitsivat mieleisensä kalenterit kaupan hyllyiltä ja Casmir sai lahjakalenteriin omat pussukkansa. Pikku Cassu ei vielä eilen ymmärtänyt, mitä ne seinällä roikkuvat punaiset paketit oikein ovatkaan. Mutta nyt, kun hän pääsee asian ytimeen ja hoksaa, että niistä paljastuukin jotain kivaa, voi tulla kiukuttelutilanteitakin siitä, että sais avata kaikki paketit kerralla. :) Cassu on alkanut rehaamaan keittiön jakkaraa sinne, minne ei muuten yletä. Joten luulen, että jakkara löytyy joku päivä tuosta kalenterin alta ja paketit saavat kyytiä. :D

Jännittävää joulunodotusta jokaiselle. Muistakaa olla kilttejä, tontut liikkuu jo! :D




Satu





sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Lasten kanssa askarreltiin viikolla kynttilä lepattelemaan ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi. Sen verran pieniä nää askartelevat muksut vielä on, että mun pitää käyttää mielikuvitusta, mitä niitten kanssa tekisin. Kynttiläaskartelujakin on vaikka ja mitä netti pullollaan, mutta päädyin kutienkin ihan yksinkertaiseen, mutta näyttävään askarteluun, josta jokainen pikkuipana teki oman näköisensä. Minä käyttelin saksia, pikkuisilla ne eivät vielä kädessä pysy. Mallia en ottanut mistään, kunhan leikkelin mieleni mukaan.

Alla olevassa kuvassa näkyy palat, mitä askarteluun leikkasin ja valmis työ, minkälaiselta aikuisen mielestä sen pitäisi näyttää. :)


Meidän puolitoistavuotias pikkuCassu taiteili ihan oman näköisensä kynttilän, ja onhan se nyt aivan yli hieno, vai mitä!? :D


Rauhallista adventtisunnuntaita jokaiseen taloon!




Satu





lauantai 29. marraskuuta 2014

Lapsiluku

Ajatukset pääsi livahtamaan niinkin kaikenkirjavanväriseen asiaan, kuin lapsiluku. Se puhuttaa, siitä ollaan montaa eri mieltä ja toiset ilmaisevat mielipiteensä mielestäni vähän liiankin kärkkäästi. Mun mielestä tuo aihe on henkilökohtainen, eikä muitten tarttisi puuttua toisten tekemiin valintoihin tämän asian suhteen.

Aluksi lapsettomalta parilta kysellään, että koskas te meinaatte lisääntyä, miettimättä tuon kysymyksen aikaansaavaa tunnemyllerrystä, minkä se voi pariskunnassa aiheuttaa. Todella arka kysymys, jota mä ainakin vältän ihan tietoisesti. No, sitten kun on se yks kullannuppu tuhisemassa kotona, aletaan kyselemään, koska se pikkukakkonen olisikaan tulollaan. Kahden lapsen jälkeen kolmannesta tuskin enää kysellään mitään, mutta ei sitä vielä kovasti ihmetelläkkään, vaikka pariskunta kolmannenkin mukelon on päättänyt hankkia. Neljännellä kierroksella jo vähän katsotaan kieroon ja joku voi jopa ihmetellä ääneenkin, että kuinka sä jaksat. Mutta kun viides on tulollaan, joku jo sanoo, ettei edes onnittele raskaudesta, kun niitä lapsia on jo niin monta.... :( kamalaa!!

Kuulin kerran eräässä liikkeessä asiakkaana ollessani, miten myyjät kovaan ääneen kailotti yhden perheen lähdettyä sieltä pois, miten tuolla perheellä on viisi, siis VIISI lasta ja miten on typerää hankkia niin paljon lapsia. Mulla itsellä oli silloin neljä muksua ja kyllä muhun sattui tuon perheen puolesta, vaikka he eivät tuota keskustelua ONNEKSI kuulleetkaan. Miten kamalaa on kuunnella vieraitten ihmisten kommentoivan lapsilukua tuohon sävyyn. Surulliseksi tulin!

Oonhan kuullut jonkun olevan sitäkin mieltä, että elämän pitää mennä eteenpäin, eikä voi jumittaa siinä lastentekovaiheessa... Mun elämä on ainakin kokoajan mennyt eteenpäin, vaikka mulla viis lasta onkin. Kyllä ne vanhemmat lapset kasvaa kokoajan isommiksi, vaikka meille on viides vauva syntynytkin. Miten se elämä voi jumittaa paikoillaan? Sitä mä en oo vielä ymmärtänyt joten joku vois avata mulle tuota asiaa hiukan.

Mulle lapset on rikkaus. Mitä enemmän niitä on siunaantunut, sitä rikkaammaksi itseni tunnen. Joku on asiasta eri mieltä ja saa ollakkin, mutta ei sitä tarvi päin naamaa toitottaa. Jos mun valinta on suurperhe, ei sun valinnan tartte olla sama. Vai onkos meillä suurperheellisillä sitten oikeus kommentoida suureen ääneen niiden ihmisten valintoja, joiden perheessä on vain yks tai kaks lasta? Ei tietenkään, enkä sitä ikinä tekisikään.

Voisin kirjoittaa vaikka romaanin tästä aiheesta ja nyt jo joudun pyyhkimään pitkältä tekstiä pois, koska tän blogin tarkoitus ei oo olla romaani. :) Joten päädyn vaan toteamaan, että annetaan ihmisten tehdä ihan itse valintansa elämänsä suhteen, eikä präiskitä päin pläsiä omia mielipiteitä henkilökohtaisista asioista! Ja onnitellaan raskausuutisen kuullessamme, vaikka se raskaus olis kymmenes kyseiselle henkilölle. Vatsassa hänellä on kuitenkin ainutlaatuinen ihme, joka ei ole ikinä ennemmin päivänvaloa nähnyt ja jonka on määrä tähän maailmaan saapua, joten miten voi olla onnittelematta?


"Lapsistaan äiti näkee kuka on!"




Satu





torstai 27. marraskuuta 2014

Heleppo ja makoosa piirakka

Mulloli jääkaapis piimää, josta piti keksiä jotaki tekemistä. Kuuklettelin kaikkia värikkähiä risettiä ja pääryyn kokeelemaha makoosta piirakkaa mihinkä tuli omenaa. Saa tuahon pinnalle toki laittaa mitä haluaa, mutta omena siihen nyt ainaki sopii. Jaampa risetin teillekki, jos joku kaipaa heleppua ja nopiaa leivonnaasta.

OMENA-PIIMÄPIIRAKKA

2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl  soodaa
1,5 dl  sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl piimää
75 g margariinia
1 muna

Päälle omenaa, fariinisokeria, kanelia tms.




Laita uuni lämpiämähä 200 asteesehe. Rasuaa piirakkavuaka. Pukkaa margariini mikroho sulamaha. Sekoota pötis kuivat ainehet keskenänsä. Heitä pöttihin kostiat ainehet ja sekoota taikina tasaaseksi. Kippaa piirakkavuakaha. Raasta pinnalle niin palio omenaa, ku miäles teköö. Ripsahuttele makus mukaha fariinisokeria ja vaikka kanelia päälle. Vaniljasokeriaki voi laittaa tai sitte voi jättää laittamatta. Mikä ny on kullekki mialuusta.

Heitä uunihi ja paista öpauttiarallaa kakskytviis minuuttia tai katto ny kuitenki miltä se näyttää, nottei ainakaa pääse palamaha. Kannattaa teherä heti toinenki samallaane, loppuu nimittäin aika äkkiää kesken, ku onnii hyvää. Piimän voi korvata vaikka jukurtilla tai jollaki muulla nestehellä. Jos maitua laittaa, niin sitte laittaasin vähä vähemmän sitä ja vaihtaasin soodan kokonansa leivinjauhoho. Kokeelkaa, maistuu varmasti sullekki!!!




Satu




keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Isänpäiväkortit

Viime toukokuussa värkättiin äitienpäiväksi kortit, joita koristi lasten käden kuvat. Niitä pääset kurkkaamaan TÄÄLTÄ. Samaa teemaa ajattelin jatkaa isänpäiväkorttien kanssa, joten painoimme kanteen koreilemaan muksujen jalan kuvat.


Äitienpäiväkorteissa sisällä oli käsiruno. Jalkarunoa en löytänyt netin syövereistä mistään, joten mun piti se runoilla sitten itse:


Tietenkin, kun runossa mainitaan "parhaan isän palkinto", liitettiin korttiin mitali, jonka sai ripustaa isän kaulaan:

Vaikka hoitomuksut ja Casmir on pieniä, jaksoivat he askarrella ja koristella kortteja antaumuksella. Näitäkin kortteja askarreltiin monena eri päivänä, samoin kuin äitienpäiväkortteja.


Yllä olevassa kuvassa Casmir liimailee sydäntarroja kortin täyteen. Ja alapuolen kuvassa koko korttiläjä valmiina isille annettavaksi.






Satu





tiistai 25. marraskuuta 2014

Camillan huone

Vihdoin sain siirrettyä kuvat koneelle ja pääsen esittelemään Camillan huoneen, jonka remppa valmistui jo jokin aika sitten. "Ennen" kuvia voi vilkaista aikaisemmasta postauksesta TÄÄLTÄ.

Nyt siihen kuvasaasteeseen:





Musta, valkoinen ja punainen valikoitui sattumalta huoneen väreiksi. Nyt punaisen päiväpeiton päällä on myös turkoosi huopa, joka ostettiin kuvien oton jälkeen. Näin saatiin täydennettyä huoneen väritystä niin, että Camillan fanittaman Haloo Helsingin uudet värit ovat huoneessa edustettuna. :)



Säilytystilaa huoneessa oli vähän, joten lipasto oli ensimmäisenä ostoslistalla. Se löytyi jyskistä. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy myös ikeasta ostettu kenkäsäilytykseen tarkoitettu laatikko, joka on oiva säilytystila pieneen huoneeseen. Ja tässä alemmassa kuvassa tuon jakkaran uumeniin voi kätkeä vaikka mitä. :) Lisäksi säilytystilaa löytyy sängyn alla olevasta laatikosta.





Kampaamosta saatu peilipöytä ajaa koulupöydän roolia ja ylimmässä kuvassa näkyykin ikeasta ostettu siihen sopiva tuoli. Karvamatto löytyi minimanista ja tuohon kristallilamppuun ihastuin anttilassa. Onneksi se kelpasi myös huoneen omistajalle. Verhot tuotti päänvaivaa, tykästyin tuohon yllä nähtävään kuosiin, mutta kyseisellä kuosilla varustettuja verhoja en löytänyt mistään. No, hätä keinot keksii... ;)







No, miltä huone näyttää? Camilla siellä ainakin tuntuu viihtyvän, ja se taitaa olla pääasia. :)




Satu