lauantai 31. toukokuuta 2014

Raparperi-marenkiunelma


 Nyt on raparperiaika parhaimmillaan. Meidän pihan raparperipuska kohottautui kohti taivasta ihan pikavauhtia, menneiden helteiden ja vesisateiden johdosta. Joten nyt täytyy sitten ottaa kaikki maku ja vitamiinit irti kyseisestä kesäherkusta. Pirkka-lehdessä oli makoisan näköisen leivonnaisen ohje, jota kokeilin. Hyvää tuli, pienellä muokkauksella kylläkin.



RAPARPERI-MARENKIUNELMA

Pohja
2½ dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g rasvaa
1 keltuainen

Väliin
4 dl raparperia
½ dl sokeria
3/4 dl vettä
1 rkl maissitärkkelystä
2 keltuaista
nokare voita

Pinnalle
4 valkuaista
1 dl sokeria

Aloita raparperitäytteestä: Laita kattilaan raparperit paloina, sokeri ja vesi. Keitä raparperi pehmeäksi, soseuta sauvasekoittimella, jos et halua paloja lopputulokseen. Jäähdytä kädenlämpöiseksi. Sekoita maissitärkkelys pieneen tilkkaan vettä ja lisää se sekä keltuaiset seoksen joukkoon. Kuumenna kiehuvaksi kokoajan sekoittaen, kunnes seos saostuu. Lopuksi lisää nokare voita. Jätä täyte jäähtymään.
 Jatka taikinapohjan teolla: Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi pehmennyt rasva joukkoon ja lisää lopuksi keltuainen. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.

Pintamarenki: Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi kiiltäväksi vaahdoksi.

Levitä esipaistetun taikinapohjan päälle täyte ja sen päälle marenkivaahto. Paista 8-10 minuuttia kunnes marenki on saanut väriä.


Marenki-raparperiyhdistelmä toimii aina, kannattaa kokeilla, jos et oo jo kokeillut. Esim. Brita-kakku on mun yks suurimmista herkuista. Sitä en ole itse ikinä edes kokeillut tehdä, koska anoppi taitaa sen teon niin hyvin, etten varmaan samanlaiseen lopputulokseen pääsisi kuitenkaan. :)

Maukkaita kahvihetkiä!


Satu



perjantai 30. toukokuuta 2014

Entinen Eskarilainen

Keskiviikkona oli päivä, jota meillä odotettiin innolla ja toisaalta haikein mielin. Carolinalla oli eskarin päättäjäiset, tiedossa päivän mittaan yllätyksiä ja kivaa tekemistä. Kovasti oli kerrottavaa, kun tyttönen kotiutui, oli saatu syödä hampurilaista ja olipa eskarin pihaan kurvannut jopa pehmisauto! :) Itkulta ei vältytty tälläkään kertaa, Carolina sanoi, että tulee opettajaa ja kavereita niin kova ikävä.

Ihanat muistot meidän pienelle/isolle tytölle jäi koko eskarivuodesta ja hyvä on tuolta pohjalta ponnistaa syksyllä ekaluokalle. Lähetänkin ISOT KIITOKSET KOKO MYLLYPOLUN PÄIVÄKODIN VÄELLE meidän tyttösen hyvästä huolenpidosta ja opeista, mitä hän on elämänsä varrelle saanut. Ootte kullan arvoisia jokainen! <3





















Hymyillään kun tavataan!! <3



Satu




torstai 29. toukokuuta 2014

Salaattijuusto

Niin paljon oon jauhanut salaattipainotteisesta syömisestäni, että tottahan mun täytyy kehua parasta juustoa, mitä rehujeni joukkoon murennan. Monia juustoja testanneena mun mielestä täs on sopivasti suolaa, suutuntuma on pehmeän kermainen ja tykkään, että saan itte määrätä millaisia paloja salaattiini laitan.  Sen pakkaus on tämän näköönen:


Kannattaa kokeilla! Tuossa kuvassa pilkahtavassa salaatissa on seassa sitä marinoitua punasipulia. Oli muuten namia lasten isämiehenkin mielestä! :)


Satu



keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Gor-gor-gor-gor-gorrggarit

Nyt ne saapui, kauan ja hartaasti odotetut herkkupinkkimustat korkkarit. Voicella on lentokone-matkalaisena sain kahdet Brooklynin korkkarit ikiomaksein, korkeamman version sain jo matkalla mukaani, mutta tämä matalempi malli oli sen verran pientä kokoa, ettei mun oma siro 40 mahtunut ja piti ottaa hevosenkoko 41. :D Joten tähän asti oon odotellut näitä saapuvaksi mulle.

Kattokaany mikä karkkiväri:


Toiset on sitte ne tutut ja turvalliset mustat, mutta korkealla korolla:


Mulle on paremmat jalkaan nuo korkeammat. Ne on pehmoista nahkaa ja tuntuu kyllä nyt jo siltä, että ovat ottaneet muotonsa mun jalasta. Käytin toki niitä reissullani Nooran korkkarikävelyopetuksessa, joten enemmän niillä oon kävellytki kuin noilla pinkeillä.


Nyt täytyy vaan toivoa, että tulis paljon tilaisuuksia, joissa voin jalkaani kyseiset popottimet vetäistä. Ei taida kuitenkaan olla yksiäkään kesähäitä ja kovin vähän muitakaan juhlia tälle kesää. Taidan siis tanssahdella omalla takapihallani näiden kenkien koreillessa jaloissani. :D


Satu



tiistai 27. toukokuuta 2014

Marinoitu Punasipuli

Rrrrakastan värikästä ruokaa ja punasipulissa, jos jossain, on mehevä väri. :D (noin niinkuin sivuhuomautuksena) Maistoinpas Jyväskylässä taannoin käydessäni marinoitua punasipulia ihka ensimmäisen kerran. Postaus siitä reissusta täällä. Tiesin tykkääväni siitä jo ennen ensimmäistä suupalaa, mutta sehän meinas viedä kielenki mennessään. Netin ihmeellisestä maailmasta katselin ohjeita kyseiseen herkkupläjäykseen, mutta sekoittelin kuitenkin sitten dippini tähän kokeiluuni omien mieltymysteni mukaan. Tuli hyvää, nam!

Joten ei muuta kuin resepti jakoon ja kokeilkaapas! Salaatin lisukkeena aivan mainio, voisin kuvitella myös hampurilaisen väliinkin tätä laitettavaksi ja käyhän tämä lisukkeena melkeinpä minkä ruuan kanssa tahansa. :-P

SATUN MARINOITU PUNASIPULI

½ dl Etikkaa
vajaa desi oliiviöljyä
2 tl sitruunan mehua
1 rkl hunajaa
nokare sinappia
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita kaikki aineet sekaisin niin, että hunaja on liuennut liemeen kokonaan. Silppua sekaan punasipulia sellaisiksi paloiksi, mitä itse tykkäät käyttää. Mä tykkään ohuista puolirenkaista, mutta makuasiahan tuo. Tähän määrään käytin kaks keskikokoista punasipulia, mutta sääntönä se, että liemi ja sipulit ovat suunnilleen samalla tasolla. Sulje sörsseli tiiviiseen rasiaan ja ravistele koko homma sekaisin. Tätä voi käyttää samana päivänäkin, kunhan antaa jonkin aikaa marinoitua, mutta mä annoin olla yön yli ja parempaahan se on, mitä kauemmin saa muhia.






















Satu




Broilerisalaattia

Kovasti tuntuu olevan nyt salaattipainotteista tää mun ruokavalio tällä hetkellä. Kun helteet saapuu, ei raskas ruoka maistu mulle enää ollenkaan. Eikä keventyneessä ruokavaliossa oo todellakaan mitään pahaa. Jos sais läskejä edes pikkasen kutistettua tällä tavalla, mutta tietenkään ei saisi sitte herkutella niillä helleherkkujätskeillä....

Meidän lemppari perus salaatti sisältää jäävuorisalaattia, kurkkua, paprikaa ja punasipulia. Siihen sekoittelen etikasta, oliiviöljystä, sitruunasta ja mausteista sopivan kastikkeen. Tuohon salaattipohjaan on hyvä sekoitella mitä milloinkin mieli tekee. Yleensä fetaa tai jotain muuta salaattijuustoa, tonnikalaa, broileria tms.

Tällä kertaa mukana siis fetaa ja broileria. Nam.





Satu



maanantai 26. toukokuuta 2014

Shoppailua

Mahataudin jälkeistä elämää väritti eilen shoppailureissu kyläkauppaan. Värikkäitä kesäkukkia lähdin hakemaan ja no joo, toisaalta niitä ostinkin, mutta ne koreilivat kenkien kuoseissa. Elävät kesäkukat jäivät vielä odottamaan noutajaansa, vaikka kovasti meidän etupihan amppelit huutavat väriloistoa uumeniinsa. Mä en oo mikään viherpeukalo todellakaan, eikä meillä sisätiloissa kasva ainuttakaan viherkasvia, niin laiska kastelija oon, mutta yllättäen ulkoamppeleissa kukat ovat ainakin viime kesänä pärjänneet mun hoidossa hyvinkin. (mun hoidossa NOT) Taitaa kuitenkin olla niin, että meillä enemmän joku muu muistaa niitäkin kastella, kuin mä.

Joka tapauksessa, oli mukava lähteä ihmisten ilmoille kotona könnättyjen sairastelujen jälkeen ja piristäväähän se olikin, vaikkei paljon ostettavaa tällä kertaa löytynytkään. 


Pitihän sitä herkutella savulohisalaatilla. Suosittelen! :-P





Satu




sunnuntai 25. toukokuuta 2014

YÖK

Täällä on mahatauti jyllännyt melkein koko viikon ja kaatanut vuoron perään perheenjäseniä petiin. Kamala tauti, mulle nousi vielä korkea kuumekkin siinä sivussa joten kirjoittelut tänne on siksi ollut tauolla. Ulkona on ollut aivan mahtavan kesäisiä ilmoja ja mä oon joutunut könnäämään sisätiloissa ihastellen vain ikkunaruudun läpi sitä ihanaa kullankimallusta, mitä aurinko meille tänne on kylvänyt. Njääähhh!!! Kunhan tästä taas tervehdyn ja saan voimani takaisin, palaan koneen äärelle naputtelemaan ja meen nauttimaan ulkoilmasta!

Pysykäähän terveenä muut!


Satu



torstai 22. toukokuuta 2014

A-U-R-I-N-K-O

Otsikko kertoo kaiken tämän hetkisestä rakkaudestani. Oon nauttinut monien muiden tavoin, täysin siemauksin näistä mahtavan lämpimistä ja aurinkoisista KESÄpäivistä! SE tuli yllättäen, kesä meinaan. Mun aivot ei oo pysynyt perässä ollenkaan, enkä vielä osaa pukea pihalle tarpeeksi vähän vaatetta. Lapsillekkin tekis mieli nalkuttaa liian vähillä vaatteilla "roikottelusta" mutta sitten saan itse todeta, että lämminhän siellä on ja tarkenee! :) Aivan Mahtavaa! Tätä on odotettu hartaudella, mietitty talven pitkinä pimeinä tunteina, voiko joskus olla niin lämmin, että ulkona pystyy olla pelkällä t-paidalla ja shortseilla. Kyllä vaan voi! :D

Koulupäivät vähenevät lapsilla uhkaavasti, kuus päivää taitaa isommilla mukeloilla ahkeroitavaa vielä olla ja tuolla meidän eskaritypykällä on enää neljä päivää ennen kesälaitumille kirmaamista. Mullakaan ei oo tään viikon jälkeen enää, kuin kolme viikkoa töitä ja sitten oon NIIIIN lomalla!! Seittemän viikkoa!!! NAMSKIS! 8-D

Pientä mahataudin poikasta täällä ollaan pesiytetty, mutta toivottavasti siitä ei tuu tähän suurperheeseen epidemiaa. Säästyttäis muut, Casmir ainoastaan on tähän mennessä oksentanut. Saisi muutenkin kaikki tautipesäkkeet jäädä kesälomalle myös, eikä vaivata meitä lomailijoita ollenkaan!

Toivottelen täältä mahtavanvärikkäitä kesäpäiviä sinne ruudun toiselle puolelle! Nautitaan lämpimistä päivistä ja auringon paahteesta iholla! <3


Satu




tiistai 20. toukokuuta 2014

Pienet kengät

Mä oon ihan lovena pieniin söpöihin kenkiin ja mun mielestä on ylisuloista, kun eteisessä muitten kenkien seassa nököttää pikkuriikkiset tepsuttelukengät ihan pokkana vaan. :) Kaupassa käyn hypistelemässä kenkäihanuuksia pikkuisten puolella paaaaljon useammin, kuin oman kokoisteni puolella. Pikkupopottimissa vaan on sitä jotakin, mitä lie. :)

Törmäsinpä sitten tovi taakseppäin katsottuna eräällä kauppareissullani ylipääsemättömään esteeseen, jota ei voinut ohittaa nostamatta sitä estettä ostoskärryyni. Tämä este on osoittautunut käytössä kelpo-ostokseksi ja lempikengäthän niistä kehkeytyi heti, kun kesä ja lämpimät kelit meille saapuivat. Toivon vain, ettei meidän pikkuisännyyden jalka kasva kesän aikana kovin hurjaa vauhtia, muuten herkkukengät jäävät hyvin äkkiä pieniksi... toisaalta, sitten pääsisin hypistelemään luvan kanssa uusia, suurempaa kokoa olevia kenkiä... :)

Meidän ihkupihkupahkupohku = Casmir siis, tyytyväisenä käpsyttelee ja testailee kenkiään:





Ei olisi mun jalassa nuo kengät yhtä söpöt vai mitä!?! :) Casmir ainakin tuntuu olevan tyytyväinen kenkiinsä ja hyvinhän tuo niillä pääsee pihalla juoksentelemaankin. :)


Satu



maanantai 19. toukokuuta 2014

LempiVäri

Oon miettinyt, mikä saa ihmisen mieltymään johonkin tiettyyn väriin? Mistä johtuu, että toiset rakastaa kirkkaita värejä ja toisten lempiväri on musta? Vaikuttaako ikä värimieltymyksiin vai ihan jotkut muut asiat?

Niin kuin aikaisemmissa kirjoituksissani oonkin jo maininnut, oon ollut kovin pitkään "pinkki" tyyppi. Kaikki asiat, joissa on ollut pinkkiä, on miellyttänyt silmääni ja kiinnittänyt huomioni. Pikkuhiljaa on alkanut muut värit jyräämään tuota pakkomielteistä pinkkiväritystä ja syrjäyttänyt koko pinkki-ajatuksen melkeinpä kokonaan. Tällä hetkellä silmääni sulostuttavat värit löytyy sinivihreistä sävyistä. Minttu, turkoosi, pastellin sininen, pastellin vihreä ja näiden sekoitukset on vienyt mut mukanaan. Huomaan jopa katselevani tämän värisiä vaatteita Sillä Silmällä! :)

Toki edelleen lilan sävyt ja se vaaleanpuna-pinkki-roosa-fuksia-osasto käy vielä aika hyvin mulle myös, mutta voiton vie kuitenkin nuo sinivihreät sävyt. En tiedä mistä johtuu tämä "takin kääntäminen" ja rakastuminen muihin väreihin. Mutta vaihtelu ainakin on virkistänyt!! :)

Kollaasi kertoo miltä mun mieleni värit nyt näyttää:





Satu




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Vaunulenkin maisemat

Lauantai-aamuna tein lähtöä vaunulenkille ja mieleeni muistui seuraamani Blogi, jossa Annabella oli kuvannut miltä hänen vaunukävelynsä näyttää. Päätinpä napata kamerani mukaan ja ikuistaa oman lenkkini maisemia myös. Ei siitä lenkistä nyt sitten kunnon hikilenkkiä päässyt kehkeytymään, kun pysähtelin jatkuvasti sopivaa kuvakulmaa etsien napsimaan useita kuvia. :) Ilma oli kaunis, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, peipot lauloi lurittaen kauneimpia sävelmiään ja sainpa nauttia myös vastaleikatun nurmikon tuoksua. Ihana kesä on tulossa kovalla rytinällä!!

Tästä se lähtee. Kauniin kesäinen maisema on jo nyt, koivut vihertävät jo ja ensimmäiset kukat sulostuttavat väreillään. Mun vaunuttelukaveri nukahti heti kättelyssä aamupäikkäreilleen tyytyväisenä vaunuihin.



Luonnon värikylläisyys pysäytti mut monta kertaa tään vaunulenkin aikana. Jos mulla ei olisi ollut kameraa mukana, myönnän, etten olisi näitä kukkia varmaankaan edes huomannut. Olisin viipottanut niiden ohi täyttä vauhtia kokematta tätä väriterapiaa!


Vaunulenkkini kiertää meidän pikkukaupungin laitamia. Lakeuksia, niissä silmä lepää varmasti samoin, kuin merimaisemaa katsellessa.



Pieni pala keskustaa myös.



Lapuanjoen ylityspaikkoja lenkkini varrella on kaksin kappalein. Vesi on rauhoittava elementti ja tässäkin kävi niin, että kun pysähdyin napsimaan kuvia, seisoskelin pidemmän tovin katsellen joen virtaamista ja auringon kultaisia heijastuksia siitä.


Meidän kotikatu. <3 Lenkki tehty, auringosta nautittu, kaloreja edes vähän kulutettu ja pikkukaiffari vaunuissa sai hyvät unet, jotka jatkuivat lenkin jälkeen vielä pitkän tovin. Ulkona on vaan niin ihana nukkua! :)

Tältä näytti mun vaunuttelumaisemat. Olisi kiva nähdä, miltä SUN lenkkimaisemat näyttää. :)



Satu



perjantai 16. toukokuuta 2014

Laatikollinen hiekkaa = Hiekkalaatikko

Casmir sai yksvee lahjaksi hiekkalaatikon, pienen ja sievän. Meidän vanha laatikko purettiin jo toissa syksynä, eikä viime kesänä saatu aikaiseksi hommata uutta. Nyt, kun tuo pienin ipanapa on siinä iässä, että kaipaa sitä paikkaa, missä saa luvan perästä lapioida hiekkaa suun täyteen, piti tietenki hommata tuliterä loora. Edellinen oli isompi, eikä siinä ollut kantta. Nyt kriteerinä oli ehdottomasti se, että kansi löytyy ja kattelin jo viime kesänä juurikin tämmöistä, mikä nyt hommattiin. Kun kannet taittaa sivuun, niistä tulee penkit molemmille reunoille.

Materiaali oli käsittelemätöntä puuta, jonka sitten sävytetyllä puuöljyllä menin kertaalleen läpi. Kuvista näkee, miten lämpöisenruskehtava laatikosta sitten tulikaan. "Ennen" kuvatkin olisi tietenkin ollut hyvä ottaa, mutta kukapa tätä piiloblondia olis huomannut muistuttaa siitä... Joten ei oo, kuin "jälkeen" kuvat tarjolla tällä kertaa.  Nautitaan niistä sitten. :)


Tietenkin, jos olisin fiksumpi, ja älliä löytyisi päästä enemmän, piuhat olisi vähä lyhemmät ja ne sytyttäiskin paremmin, olisin ottanut kuvan myös laatikosta, kun kansi on kiinni... Mutta, en oo fiksumpi ja piuhat ovat aika satunnais-sytytteiset, joten en, EN ottanut sellaista kuvaa. Näillä mennään. :)


Satu



torstai 15. toukokuuta 2014

Pirteän Punainen Välipala

Marjoja, marjoja, marjoja, punaisia ja sinisiä, niitä löytyy pakkasen kätköistä vielä jonkin verran. Siispä inspiroin tällä kertaa itteni keittelemään välipalaksi mansikanmollukoista kiisseliä. Nam. Helppo ja todella maistuva, herkuksikin kutsuttava liemi johon vielä saa ripauksen ylellisyyttä lisäämällä päälle nokareen pehmeänvalkoista kermavaahtoa. Ihan, kuin olisin ollut pahan teossa lapatessani tätä punaista naminamiviettelystä suuhuni.

Pihalla käpsytellessäni huomasin myös pirtsakanvihreän raparperipuskan näyttävän sellaisia elonmerkkejä, että kohta sieltä joutaa ensimmäiset varret mansikoiden kanssa kiehumaan ja vielä parempaa kiisseliä on luvassa. Mutta sitä muutaman päivän päästä.

Tämänkertaisen herkun valmistin muuten ihan peruskiisselin ohjeella, mutta ne mollukat soseutin sauvasekoittimella sileäksi kiehumisen jälkeen, ettei nuo pikkupirpanat jätä välipalaansa syömättä. Meillä nimittäin moititaan kaikkia klönttejä.

Todisteena tehdystä työstäni kävin tietenkin pihalla nappaamassa kuvia. Tietenkin! :D



Satu



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

1-vuotis neuvola

Tänään käytiin katsastamassa Casmir, läpi meni. :D No ei vaan, meillä oli neuvolapäivä ja viime kerrasta onkin hurahtanut jo neljä kuukautta. Jätettiin kymppikuukautisneuvola välistä kokonaan, kun ei mitään hämminkiä kasvussa tai muussa oo ollut. Nyt oli kuitenki kiva päästä tsekkaamaan, onko sairastelut vaikuttanut kasvun kehitykseen.

Kloppi painoi reilut kymmenen kiloa ja oli vajaat kasikytsenttiä pitkä. Kasvukäyrät piirsivät tasaista viivaa, joten kaikki hyvin siis. Ei onneksi oo tullut notkahdusta sairastelujen takia. Järki on kasvanut yhtä tasaisesti, ainakin pään koon mukaan. :D

Mitä meidän yksvee, värikäs minimies sitten osaa? Mietitäänpäs...

Casmir osaa:

*kävellä ja juostakkin jo
*kiipeillä joka paikkaan
*tulla alas putoamatta joka paikasta
*vilkuttaa heipat, kun joku lähtee
*juoda itse tuttipullosta
*ilmaista mielipiteensä, jos jokin asia ei mene herran tahdon mukaan
*ymmärtää puhetta silloin, kun haluaa
*pelleillä, tanssia, kellistellä, kallistella, virnuilla, ilveillä
*pieruhuumorikin jo kukoistaa... :D räkättää kovasti, jos tulee paukku
*sormiruokailla
*juoda nokkamukista

Casmir opettelee:

*pottailua, kunhan äiti ei olisi niin laiska sen asian suhteen
*lusikalla syömistä, nyt pänttää vaan pöytää tai lautasta
*puhumista, "äiti"sana on todistettavasti tullut, mutta ei paljon muuta

Cassulla on suussa kahdeksan hammasta. Päähän on kasvatettu paljon pellavanvärisiä hiuksia, joka meidän lapsille on outoa, koska muut ovat olleet kaljuja yksvee kuvissa. :) Kuvausaika on varaamatta, mutta sen hoidan pikimmiten. Casmir rakastaa poseerata kameran edessä. Aina, kun kameran ottaa käteen, alkaa virnuilu, hörönauru ja irvistely. Saa nähdä millaisia kuvia saadaan aikaiseksi oudossa ympäristössä.

Casmir on kaikin puolin hyväntuulinen juippi, helppo hoidettava, kunhan saa ruokaa naaman eteen tasaisin väliajoin ja pääsee rattaisiin päikkäreille. Meidän kultainen kimpale, kaikkien perheenjäsenten silmäterä. <3



Satu



maanantai 12. toukokuuta 2014

Viikonlopun väripläjäys

Tällaisten viikonloppujen jälkeen ei voi olla muuta, kuin kiitollinen siitä, mitä oon elämääni saanut. Ihania ihmisiä yllin kyllin ympärillä ja mukavaa tekemistä niiden kanssa. <3 Sirkus, Euroviisut ja äitienpäivä. Räjähtävänvärikästä siis! :D

Lauantaina oli tiedossa siis Sirkus Finlandiaa Kimin, Konstan ja Carolinan kanssa. Seuraamme liittyi mun äiti, eli lasten muari sekä veljeni lapsista Roope, Pinja ja Niklas. Kokemus oli enemmän kuin värillinen, todellakin! Onhan sitä mahtava katsoa, kun ammattilaiset tekevät temppuja, koheltavat ja esittelevät eläinten taitoja. Lapset olivat haltioissaan koko esityksen ajan. Väliajalla piti tietenkin nauttia valkoista hattaraa ja jopa minä ostin itselleni oman sokeripommin. Siitä kyllä söi pojat suurimman osan loppujen lopuksi ja hyvä niin, olihan se aika ällömakeaa!


Casmir sai tuliaisia sirkuksesta. Tuommoinen värikäs valohärpäke tuotiin ilahduttamaan pikkukloppia ja olihan siinä ihmettelemistä kerrakseen. :D



Viisufinaalin kirjavasta loistokkuudesta nautittiin lauantai-iltana koko perheen voimin ja lisävahvuudeksi valvojaisiin saatiin mun sisko Sari ja siskontyttö Elina. Ällötyksentäyteiseen valvojais-iltaan kuului kaikenmoisia herkkuja siinä määrin, että tuon "ällötys" -sanan merkitys täyttyi ainakin mun osaltani. Tuli mässäiltyä liikaakin ja tähän kohtaan olisi sopinutkin mun tädin lohkaisu "söin niin, että napaa sinittää", koska siltä se tuntui. Ihranvaaleanpunainen vatta pullollaan kannustettiin finalisteja parhaimpiin suorituksiin ja veikkailtiin voittajaa. Mun suosikkiviisu tuli tänä vuonna Ruotsista. Hyvinhän tuo pärjäsikin, vaikkei voittanutkaan. Tykkäsin kyllä voittajakappaleestakin ja tietenkin meidän oman maan pojat saivat kannatusta täältä suunnalta myös.

Värikkään viikonlopun kruunasi äitienpäivän vietto rakkaitten ympäröimänä. Aamulla mulle tuotiin kortit ja lahjat sänkyyn ja aamupalapöytä oli katettuna valmiiksi. Kakku oli leivottu ja nätisti sydänkarkeilla koristeltu. <3 Parasta, mitä äitinä voin saada, on tietenkin nää lapset ja heidän läheisyys, kaikki tää muu oli vain sitä ekstraa ja luksusta, mitä en todellakaan odottanut. Vaikkakin, onhan tuo aamutohina muotoutunut jo perinteeksikin meidän perheessä, niin äitienpäivänä kuin isänpäivänäkin. Juhlia jatkettiin mun äidin luona, miehen äidin luona ja mun mummani luona. Herkut upposi masuihin jälleen kerran ja se ähky hiipi jokaiseen sisäelimeen asti. Mummani kanssa todettiinkin, että onneksi näitä äitienpäiviä vietetään vain kerran vuodessa. Muuten me oltais ihan possupalloja koko porukka. :D

Viikonloppu oli tohinaa täynnä ja monenlaisia värejä pyöri ympärilläni. Kiitos siitä kaikille. Mukavaa arjen aherrusta alkavalle viikolle! Mun kukkakimppuni värittäköön arjenkin juhlaksi!




Satu



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäiväkortit

Esittelenpä hoitolasten ja Carolinan tekemät äitienpäivä/muarinpäiväkortit. Näitä askarteluja on aina yhtä kiva tehdä ja kun ei liikaa yritä ahtaa samalle askartelukerralle tekemistä, jaksaa pienimmäisetkin olla mukana. Kolmena päivänä näitä värkättiin ja joka päivä yhtä innokkaana kaikki koristelivat, piirtelivät ym. :)

Ekana päivänä painettiin kartongille sormiväreillä kädenkuvat. Jokainen muksu valitsi kartongin värin, johon sitten liimasin nuo kuvat, kun ne olivat kuivuneet.



Toisena päivänä liimattiin korttiin kiinni runolaatikot ja piirrettiin äitille/muarille taidetta kortin toiselle sivulle. Kolmantena päivänä liimailtiin kukkatarroja runolaatikon ympärille, signeerattiin kortti ja lapset halusivat vielä piirtää taidetta kortin takakanteenkin.



Takakansien taidetta:





Lopuksi kuva koko läjästä. Mielestäni korteista tuli ihanan värikkäitä, kertokoon ne äideille ja muarille siitä innosta, millä lapset näitä askartelivat.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE, VARSINKIN OMALLENI, JOKA ON TIETENKI PARAS! <3



Satu



lauantai 10. toukokuuta 2014

Ruokaa, ruokaa

Mua hemmoteltiin jo tänään äitienpäivälounaalla. Tarjolla oli uunilohta aurajuustokermakastikkeella, muusia, värikylläistä salaattia ja punajuurta. Nam. Kuva puhukoon puolestaan, eipä tuosta makuelämyksestä voi muuta sanoa, kuin että kannattaa testata! Oli hyvää!



Kohta mä lähden Kimin, Konstan ja Carolinan kanssa katsomaan aina niin moniväristä Sirkus Finlandiaa. Siitä on pari vuotta, kun oon viimeksi sirkuksessa käynyt, viime vuosi jäi välistä Casmirin ollessa niin pieni, että jäin hänen kanssaan kotiin. Nyt sitten pääsen noiden ipanoitten kanssa vähän ihmettelemään, mitä sirkusväki on saanut tänä vuonna aikaiseksi esitysten suhteen. Camilla, Casmir ja lasten isämies jää kotiin. Camilla pääsi viime viikonloppuna Haloo Helsingin keikalle, tää on nyt sitte korvaava "keikka" näille muille muksuille. Tasapuolisuuden nimissä! :)

Iltaa ja euroviisuja odotellessa.... :D


Satu



perjantai 9. toukokuuta 2014

Perjantai

Mitä fiiliksiä mahtuu tähän perjantai-iltaan... monenlaisia. Olo on väsynyt, mutta silti hyvä, onhan nyt viikon paras ilta, ainakin mun mielestäni. Jos mietin tämän hetkisen olotilani värejä, vaihtelee ne nukkumatinsinisestä semmoiseen usvanharmaaseen, mutta pirskahtaa siellä vielä muutama turkoosiin vivahtava väripallokin mukana. Ja parit pinkit shokkisydämet hypähtää välillä silmilleni.

Työntäyteinen viikko on takanapäin, menoja taas mahtunut kalenterin merkintöihin jos jonkinmoisia, eikä kaikkiin pystynyt edes repeämään. Päällimmäisenä mielessä pyörii Carolinan kouluun tutustumispäivä, jonka meidän Cartsa väritti punaisenpinkinkirjavaksi, niin mukavaa oli kaikki sinä päivänä ollut. Onneksi jäi positiivinen olo kouluelämästä, eikä tyttö jaksaisi odottaa enää koulun alkamista. Ja mikä sattumansiivenkosketus oli ollutkaan ruokailussa: sitä lemppariruokaa, mannapuuroa, oli tylleröinen saanut lautaselleen. Onnenpäivä! :)

Toinen tämän viikon iso asia on ollut äitienpäiväjuttujen värkkääminen. Kotiin on kannettu eskarista ainakin jotain, minkä piti heti piilottaa vaatteiden kätköön jonnekkin, eikä äitillä oo mitään asiaa vaatehuoneeseen. Vähän meinaa äitiä jännittää, mitä sieltä sunnuntaina paljastuu. Oon myös itse työssäni niiden pikkupirpanoiden kanssa värkännyt äitienpäiväjuttua, niistä kuvia sitten myöhemmin tulee tänne. :)

Saatiin viimein kasaan myös Casmirin synttärilahjahiekkalaatikko, semmoinen pieni ja soma. Se oli ostettaessa käsittelemätöntä puuta ja mä öljysin sen sävytetyllä pihakalusteöljyllä, siitä tuli kivan värinen, semmoinen lämpöisenruskehtava. Siellä on nyt sitte kiva tehdä muutamat "älätulepahakakku" jutut ja kauhoa keltaisella lapiolla hiekkaa suu täyteen, niin meidän Cassu tekee.

Yks projekti pitäis aloittaa sitten, kun kesälomalle jään. Oon päättänyt tämän kesän projektiksi lasten kanssa ottaa meidän leikkimökin tuunaamisen uuteen uskoon. Mökki tulee saamaan uuden maalipinnan niin ulko- kuin sisäseiniin. Kovasti oon jo surffaillut netin ihmemaassa katsellen ihania sisustusideoita mökkiin. Ulkopinta tulee olemaan puna-valkoinen, mikä se nytkin on, mutta sisälle tuleeki sitten mun lempivärejä. Palataan siihen projektiin sitten, kun se on ajankohtainen.

Huomenna meillä onkin sitten Euroviisuvalvojaiset. Meidän perhe on viisuhörhöä porukkaa ja sen tekosyyn saattelemana katetaan olkkariin herkut nenien eteen ja mässäillään luvan perästä! :D Jatketaan sitä mässäilyä sitten vielä sunnuntainaki äitienpäivän kunniaksi. Mun läskinsulatusprojekti ei etene minnekkään suuntaan tällä menolla. Joten kattellaan sitäkin sitten taas myöhemmin uudella innolla. Nyt vaan ei innosta! :D


Nää auringonsäteet kuvastakoon sitä Carolinan silmien loistetta, minkä kouluun tutustumispäivä sai aikaan. Tään kuvan juuret löytyy viime kesästä, ajeltiin Cartsan kanssa kotia kohti, minä ratissa, tyttö pelkääjän paikalla. Carolina ihaili maisemaa ja kehotti moneen otteeseen ottamaan kuvan. No, minä tein työtä käskettyä ja samalla kun ajoin, napsaisin muutamat kuvat kännykälläni. Cartsa oli oikein tyytyväinen kuviin, kun niitä katseli jälkeenpäin. Ei tyttöä haitannut ikkunan heijastelut tai muut, pikkujuttuja tuommoiset tuon mahtavan maiseman rinnalla, vai mitä!? :)

Auringonsäteitä viikonloppuunne!!


Satu

torstai 8. toukokuuta 2014

Keikkakuvia

Laitanpa värikkäitä keikkakuvia lisää ihasteltavaksi tänne. Yllättävää, että kohteena on ollut Haloo Helsinki. Ei oo muilla keikoilla pahemmin tullut viime aikoina käytyä.

Silja Europalla käytiin loppuvuodesta, sieltä kuvasaalista ja mainittakoon nyt, että nää on napsittu mun kännykällä, joku unohti kameran kotiin. :-/
Jukasta en saanut lähikuvaa, joten tään parempaa kuvaa hänestä ei oo.

Camillakin pääsi keikkakuviin mukaan. :D Taidanpa laittaa vielä yhden:

Keikan jälkeistä fiilistä. :D Näihin kuviin ja tunnelmiin!


Satu