maanantai 30. kesäkuuta 2014

Värikylläinen viikonloppu

Kotiin on palattu Kuopiosta. Rauhalahdessa majailimme ja viinijuhlilla vierailimme. Näin enskertalaisena viinijuhlilla ollessani voin vain kehua tunnelmaa, järjestelyjä ja ylipäätään koko viinijuhla-aluetta. Toimiva paketti! Taidan lähteä joskus uudestaan!

Siskon synttärejä juhlittiin samalla reissulla. Lahjoimme tietenkin sankaria:



Löytyi oikein sopiva korttikin. :D


Viinijuhlien väritunnelmasta otin muutaman kuvan, mutta myönnettäköön, että mun kamerani lauloi Haloo Helsingin tahtien mukaan ahkerammin, enkä montaa kuvaa muualta napannutkaan.



Ylemmässä kuvassa taustalla näkyvä Fritzz-kupliva on suosittelemisen arvoista. Kannattaa maistaa. Edustalla näkyvä napostelulautanen oli niin namia. Maut sopivat toisiinsa kuin nakutettu. Ehkä joku oli miettinyt näiden yhteensopivuutta luodessaan tään makuelämyskokemuksen! :D
Alemmassa kuvassa tään vuoden viinimaat kullattuna mun ikiomaan viinilasiini. :)






Ja sitten tietenkin tämä värikäs bändi kruunasi koko illan. Hyvä keikka jälleen! Kiitos kaiffareille viikonlopusta! Olihan se mukavata! :D


Satu



torstai 26. kesäkuuta 2014

Torstai

Kyllä on kuulkaas viikko hurahtanu äkkiä kaiken tään pyykkirumban ynnä muiden kotihössötysten parissa. Lasten isämies oli viime viikon isävapaalla ja palasi maanantaina töihin lusien siellä vielä myös ensi viikon, ennen auringonkeltaisen kesäloman alkua. Mä nautin täysin siemauksin Lomasta, suorastaan kirkkaanvihreästä, ruusunpunaisesta ja raikkaansinisestä sellaisesta. Vaikka työtä on täällä kotonakin paljon, niin paljon etten edes ehdi kaikkea tehdä, silti mä oon lomalla, eikä mun tartte aamulla herätä kuin vasta silloin, kun mun pikkuipana nousee pinnasängyssä seisomaan herättäen mut naurullaan. <3

Omia ja muiden lapsia ollaan tässä kierrätelty yökylissä ties missä. On oltu näkemässä unia isotätilässä ja enolassa ja meillä on ollut eri kokoonpanoja nukkumassa kerrossängyissä. Mahtava juttuhan se on, että lapsilla on paljon serkkuja ja saadaan jaettua tätä porukkaa eri paikkoihin niin, että jokaiselle on kaveri ja jokaisella on kivaa! Näyttää olevan vielä niin, että kaikki lapset ovat perineet hyvät unenlahjat ja tänäänkin potkin väen ylös kahdeltatoista. :D

Äsken istuin penkkiurheilemassa Lukkarilan pesäpallostadionilla ja voittoonhan me meidän joukkue kannustettiin. Huomenna suunnataan menopelin nokka kohti Kuopijjooo ;), viinijuhlille matkani käy siis. Perjantai-sunnuntai reissu tiedossa, mukava irtiotto tästä arjen hulabaloosta. Ja mikä parasta, lauantaina mua odottaa Haloo Helsingin keikkafiilistelyjen sateenkaarivärit! En malttaisi odottaa! :D Saiskohan sitä myös maistella kalakukkoa?! Nam!

Kuopion Rauhalahdesta mulla on parinvuoden takaiset mukavat muistot, tein siellä ollessani parit raskaustestit jännittäen tulosta. Negatiivisiähän ne silloin vielä olivat, mutta tiesin kuitenkin olevani raskaana, ja näinhän se sitten loppuviimein oli, Casmirhan se mukana masussa jo kulki. <3

Toivotaan nyt, että sää edes vähän lämpenisi, eikä ainakaan sataisi koko viikonloppua!!


Satu




keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Saunan lämpimät värit

Meidän pikkupirpana pääsi ekaa kertaa rantasaunaan juhannusviikolla. Kotisaunassa toki on joitaki kertoja hän saunonut, mutta ei tunnu kovinkaan tykkäävän meidän oman saunan löylyväreistä. Niinpä me ei saunoitettu ipanaa vasta, kuin viimeisenä iltana ja totesin, että olisi saanut saunoittaa vaikka joka ilta. Casmir tykkäs todella paljon olla isossa rantasaunassa, räsötellä vedellä ja käydä välillä liottamassa varpaita järvivedessä.





Mä oon tainnut napata joka juhannuksena kuvan paljaista varpaistani, joita lituutan laiturilla istuessani rantavedessä. Tämän vuoden jalkojen lituutuskuva näyttää tältä:



Villasukat oli todella jees koko viikon! Onneksi pakkasin niitä mukaan usiemman parin!





Satu




tiistai 24. kesäkuuta 2014

Mökkilenkkimaisemat

Mökin rauhallisissa aamuissa oli kiva vetäistä lenkkarit jalkaan ja käydä vähän vaunuilemassa tuon pienimmäisen kanssa. Lenkitin välillä myös kameraani ja napsin kauniista maisemista kuvia muistojen albumiin. Jaanpa muutamat niistä teidän kanssanne.



Mökkitie ja mun kaks kultapalaa menossa ihastelemaan luonnon värejä ja rauhaa. <3



Enhän mä VOINUT jättää kuvaamatta tätä siltaa. Onhan tämä todella sykähdyttävän sympaattinen rakennelma piilossa metsän siimeksessä.



Pientä tutkimusmatkailuakin samalla harrastettiin. Mitä lie Casmir tuossa kurkkii ja ihmettelee.



Kaunista, vai mitä!!?? :D



Voi kun saiskin lenkkeillä aina näissä maisemissa. Vähintäänkin pitäis päästä metsän rauhaan lymyilemään pian taas!



Satu




maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mökkiväriä


Yllä olevassa kuvassa näkyy meidän viime viikon maisemaa, kahdeksatta kertaa peräkkäin ollaan oltu juhannusviikko Tiisijärven maisemissa. Lapset odottavat juhannusviikkoa kuin kuuta nousevaa, oikeastaan odotus alkaa jo siitä, kun meidän auton takavalot lakkaavat näkymästä Tiisijärven lomamökkialueen omistajille. Suosittelen lämpimästi mökin vuokraamista kyseisestä paikasta, jos mieli tekee mökkeilemään!

Viikkoon mahtui jos jonkinmoista tapahtumaa säiden pysytellessä todella viileinä. Niinhän sitä sanotaan, että suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen:


Tuollaiselta näytti ulkona tiistai-aamuna. Piti kyllä kieltämättä hieraista silmiä toisenkin kerran, ennenkä uskoi lumen olevan maassa. Tämmöistä näkyä en oo ikinä aikaisemmin juhannusviikolla ollut todistamassakaan. Eikä varmasti kovin moni muukaan. Lumen lisäksi taivaalta paasasi kahtena päivänä myös rakeita. Onneksi pieninä kuuroina vain ja vesisadekin pysytteli suhteellisen vähäisenä. Kylmä oli, mutta sen kanssa pärjättiin pukemalla lämpimästi.


Casmir vietti toista juhannustaan mökillä. Viime vuonna poika oli niin pieni, ettei tehnyt muuta, kuin söi ja nukkui. Tänä vuonna meno oli ihan toisenlaista. Juoksujalkaa mentiin niin mökin sisällä kuin ulkonakin eteenpäin. Niin paljon oli katseltavaa ja ihmeteltävää. Hyvin kuitenkin pikkumiehen kanssa meni koko viikko ja yöt matkasängyssä sujui moitteitta. :)



Aamuhömppäilyä ja järvimaiseman ihastelua! <3

Juhannuskokon polttaminen kuuluu tietenkin perinteisiin tässäkin mökkikylässä. Tänäkin vuonna paikalle kokoontui mukava määrä porukkaa. Mekin saatiin vieraita seuraksemme. Onhan se tunnelmallista katsella tulta ja järveä kuunnellen samalla haitarin soittoa.


Ensvuotta taas odotellaan jo kovasti. Haikeaa oli eilen painaa mökin ovi perässä kiinni, tietäen sen, että vasta vuoden päästä palataan takaisin.



Satu




sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kotona

Kulunut viikko vierähti kauniissa mökkimaisemissa kylmästä säästä huolimatta. Enpä ole aikaisemmin juhannusviikolla nähnyt nurmikon muuttuneen valkoiseksi lumesta, eksoottista! Kivaa oli silti, kylmän kanssa pärjää, kunhan on tarpeeksi vaatetta mukana. Ja ne ihanan lämpöiset villasukat tietenkin pitää olla lämmittämässä varpaita.

Nettipimennossa meni siis koko viikko ja nyt onkin kahlailemista täällä pohjattomassa bittiavaruudessa, täytyy lukea lempiblogit läpi ja päivittää fb.hen kuulumiset, tietenkin. :)

Palaan kirjoittelemaan enemmän kuulumisia, kuvien kera, kunhan ensiksi pääsen kotiutumaan kunnolla ja saan tuota pyykkivuorta edes vähän raivattua matalemmaksi!


Satu



perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannus

Tulin vaan toivottelemaan ihanan mahtavan mukavaa ja ikimuistoista keskikesän juhlaa Teille kaikille! Mä vietän sitä edelleen mökkimaisemissa. Illalla saan ihastella järven rannalla kokon palamista, vesi ja tuli lähellä toisiaan, on se nättiä! :D

Ottakaa iisisti, pitäkää hauskaa älkääkä teloko itseänne!

HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!! <3




Satu




torstai 19. kesäkuuta 2014

Kukkia, kukkia

Omien kukkapenkkien kukkien kasvua on mukava seurata. Edellisessä kukkakirjoituksessani olin kuvannut sen hetkisiä luonnon väriläiskiä, mitä pihaltamme bongailin. Nyt niitä on tullut lisää, edelleen kuitenkin odotan eniten mun pioneja aukeavaksi. Napsin uusista silmien iloista kuvia taas:

Tää taitaa olla tiikerililja?

Luonnon taideteosta  



Mun penkistä löytyy myös päivänkakkaraa. Mä nyt vaan tykkään siitä kukasta, siksi se on saanut paikkansa kukkapenkkiini.

Onkohan tämäkin joku lilja? Mun kukkatietämykseni ei oo mikään kovin hyvä. :D

 Ja tämä on joku puska, jonka nimeä en myöskään tiedä:


Osa kukista on täydessä kukoistuksessaan, osalla kukinnot jo tältä kesältä kukittuna ja tosiaankin osa vasta nupuilla. On tää luonto kaunis!!


Satu




tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hyötypuutarha

Voi, oliskin mulla otsikon kaltainen puutarha takapihallani. No way. Löytyy meidän pihapiiristä kuitenkin asioita, joiden perusteella voin hyvillä mielin edes kuvitella sen olevan hyötypuutarha. Aika paljon näyttää satoa tulevan marjapuskiin tänä vuonna.

Punainen viinimarja näyttää tällä hetkellä tältä:

Sitten on mustaherukkaakin:

Ja löytyy myös pienet karviaispuskat:

Omenapuuta en kuvannut, nyt tuntuu meidän puuhun tulevan tosi vähän omenoita. Viime vuoden sato oli erittäin runsas. Ei oo tainnut ikinä niin paljoa hedelmiä puun oksat kantaakkaan ja epäilinkin, että tänä vuonna käy näin. Ei kai sitä kahtena vuotena peräkkäin voi suurta satoa tulla.

Tietenkin meillä on sitten vielä se monessa postauksessa mainittu raparperipensas. Se on iso ja tuottoisa!! Siitä oon jo pakkaseenkin pilkkonut muutamat varret odottamaan talven pimeitä ja kylmiä päiviä, jolloin saadaan herkutella raparperikiisselillä. Talven keskelle saadaan tuulahdus raikkaasta kesäsäästä!

Onhan tuossa jo hyötypuutarhaa kerrakseen! :D



Satu



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Raparperikiisseli

Ähkyyn asti taidan valmistella näitä raparperiherkkuja, mutta minkäs sille voi, kun meidän puska pihassa jatkaa kasvamistaan ja raparperin varret on tällä hetkellä ihanan mehukkaita. Pakkohan se on oman pihan antimia hyväksi käyttää. :)

Kiisseliä siis tällä kertaa ja ohjehan on ihan yksinkertainen. Joskus menee pitkiäkin aikoja, etten keittele kiisselejä ollenkaan, ja kun taas sitä teen, totean miksen tee useammin. Se on äkkinäinen ja hyvä välipala.

RAPARPERIKIISSELI

noin puoli litraa raparperia
litra vettä
desi sokeria

5-6 rkl perunajauhoja
desi vettä

Paloittele raparperit, laita kattilaan veden ja sokerin kanssa kiehumaan. Anna kiehua kunnes ovat pehmenneet. Öpaut 10 minuuttia ehkä. Mä soseutin tämän jälkeen ne sauviksella, koska meillä lapset ei piittaa paloista. Tee siis niin, kuin parhaaksi näet. :) Nosta kattila liedeltä pois. Sekoita pärnäjauho-vesi yhteen ja sekoita ohuena nauhana sekaan. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna pulpahtaa. Son siinä! :)



Päälle tietenki vielä kermavaahtoa tai vaniljavaahtoa. Raparperin kanssahan suositellaan  nautittavaksi yhtä aikaa jotain maitopohjaista tuotetta sen happamuuden takia. Ja sopiihan tuo kermavaahto tähän kiisseliin kuin nenä päähän! :)


Satu




sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Perinteet

Onko teidän perheellä muodostuneita perinteitä, joita toistatte vuodesta toiseen? Meillä yhdeksi perinteeksi on tullut juhannusviikon mökkeily. Omaa mökkiä emme omista, mutta lapset puhuttelee tätä kyseistä mökkiä jo meidän mökiksi, koska ovat niin monta juhannusviikkoa siellä viettänyt. :) Oikeastaan ei taida lapset edes muistaa, millaista on ollut juhannus ennen tätä perinnettä.

Se oli vuosi 2008, kun mietin, miten sitä jussia oikein viettäisi. Ei huvittanut kotona könnätä ja sisarusten perheitä ja vanhempiakin oli kiva treffailla. Tässä meidän lähellä on lapsuuden kesistäni tuttu mökkikylä, johon sitten soittelin ja kysäisin vapaita mökkejä. Olihan siellä meitä odottamassa mökki jonka sitten varasin. Sisarusteni perheet soittelivat sinne myös ja varasivat itselleen omat majapaikat. Siitä se sitten niinkun lähti.

Nyt on siis tulossa jo seitsemäs vuosi tätä perinnettä ja aina vaan se on yhtä kivaa odottaa tuota viikkoa alkavaksi. Lapsille ollaan keksitty erilaisia aktiviteetteja, pelejä, arvoituksia, suunnistusta valokuvin ja muutenkin. Tottakai nuo ipanat tykkäävät viikon viettää serkkujensa ympäröimänä. Aina on paikalla joku leikkikaveri tai kalastuskaveri, kun mökistä pihalle astuu. Kuuluuhan meidän kööriin jo kakstoista mukulaa. :)

Nyt siis on taas se hetki, kun saadaan nauttia täysin rinnoin kesästä, järvimaisemasta, linnun laulusta, luonnon rauhasta, rantasaunasta ja läheisistä rakkaista ihmisistä rentoutuen ilman minkäänlaisia aikatauluja. Mökkeily on mun mielestä lomailua parhaimmillaan!

Hyvää juhannusviikkoa sullekkin!! <3



Satu




lauantai 14. kesäkuuta 2014

Raparperi-rahkapiirakka

Etsin netin ihmeellisestä maailmasta raparperipiirakkaa, johon tulee rahkaa. Löysin, muokkasin, testasin, hyväksi totesin. Tää on paljon kevyempi piirakka, mitä monet on. Sokeria ja rasvaa käytetään huomattavasti vähemmän, kuin yleensä. Kaurahiutaleet tietenkin on hyvä ekstra-aines! Testailkaapas!

Pohja:
100g rasvaa
½ dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 dl kaurahiutaleita
1 ½ dl vehnäjauhoja

Raparperia
Fariinisokeria

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa muna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä taikinaksi. Painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Paloittele raparperi pieniksi paloiksi ja levitä se taikinan päälle. Ripottele fariinisokeria oman maun mukaan raparperien pinnalle. Voit korvata fariinisokerin tavallisella sokerilla ja kanelilla.

Täyte:
250g rahkaa
1 muna
3 rkl sokeria
ripaus vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja

Sekoita täytteen aineet keskenään. Maista, lisää tarvittaessa sokeria. Levitä täyte raparperien päälle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 25 minuuttia.




Jos ei tykkää raparperin paloista, voi ne keittää pehmeäksi ja soseuttaa. Tai tehdä vaikka saman täytteen mitä tein Raparperi-marenkiunelmaan, sen ohje löytyy TÄÄLTÄ. Ripsautin piirakan päälle lopuksi vielä tomusokeria, antoi kivan säväyksen. Ja laittoi nuo herkuttelijat nokareen kermavaahtoakin piirakan kylkeen. Mä en. :)



Satu




perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lomafiiliksissä

Nyt eletään varmaankin parasta mahdollista aikaa. Mulla on nimittäin enää kahdeksan tuntia töitä ja kun se viimeinenkin sekunti on napsahtanut täyteen, aion nauttia jokaisesta lomahetkestä täysillä. Ja lomaahan mulla on ruhtinaalliset 7 viikkoa yhteen soittoon, mahtavaa! Luulis tuossa ajassa pystyvän rentoutumaan ja lataamaan akkuja talven pimeitä iltoja varten.

Lomasuunnitelmia meillä ei kovinkaan paljoa ole. Yks viikko nyt kuluu mökkeillessä ja yks hotelliyö on varattuna myös, muuten on vielä suunnitelmat auki. Ei me kummoisia reissuja tulla tekemäänkään, täällä kotona on sen verran paljon tekemistä nyt, kun aloitettiin remppakin tähän samaan syssyyn. Tapetteja ollaan eilinen päivä revitty yhdestä huoneesta ja tuo sama repimistyö on edessä pariin muuhunkin huoneeseen. Joten töitä piisaa. Huonejärjestelyt tulee muuttumaan tässä huushollissa. Ehkä kerron siitä lisää sitten, kun on jotakin kerrottavaa. :)

Tämän talorempan lisäksi on suunnitteilla se leikkimökin remppa, jota vielä ei oo aloitettu ollenkaan. Saa lapset ahkeroida sen kimpussa sitten vähän enemmän. Sinne tulee uudet maalipinnat sisälle ja ulos. Tekemistä siis piisaa, mutta siitä huolimatta mä oon lomalla!!

Aion kuitenkin kaiken tämän tulevan ahkeroinnin sekaan ujuttaa päiviä, jolloin ei tehtäisi mitään pakollista. Pakataan eväsreput ja lähdetään hiekkarannalle päiväksi löhöämään. Saa nauttia auringon lämmöstä, upottaa varpaat kuumaan hiekkaan ja pulahtaa välillä virkistävään järviveteen. Tai lähdetään maakuntaseikkailulle koko perheen voimin etsimään geokätköjä. Joka tapauksessa on kuitenkin tärkeää välillä vaan olla ja jättää nää remppahommat hetkeksi odottamaan seuraavaa päivää. Kyllä ne ehtii tehdä vähän myöhemminkin.

Nautinnollista lomaa sulle ja mulle!!



Satu




torstai 12. kesäkuuta 2014

Wanhat Wärit

Viikonloppuna sain käydä visiitillä erään pikkukylän kylätalolla. Ja voi että, miten sykähdyttävä sisätila siellä olikaan. Vanhat hirsiseinät loistivat paljaana ja näyttämö taustakankaineen ajan patimoima. Erään oven pielessä roikkui haka, joka oli aikojen kuluessa raastanut itselleen kulkuväylän tehden hauskan kuvion oven karmiin. Lattiassa, kakluunin edessä, oli jälkiä kipinöistä ja nämä jäljet saivat mun ajatukseni laukkaamaan. Kolme porrasta, jotka johtivat näyttämölle, olivat kuluneet niiden lukuisten jalkojen alla, mitkä niitä olivat kuormittaneet painollaan. Koko talossa oli rauhallinen tunnelma ja tuon tunnelman takia voin olla varma, että ainoastaan hyviä asioita siellä on tapahtunut vuosien varrella.

Kamerani loisti olemattomuudellaan, se kyllä yritti huudella perääni autosta, minne sen jätin. Luulin, etten sitä tuolla talossa sisällä tarvitse, mutta olin niin väärässä. Kuvauskohteita olisi ollut paljon. Pihalle mennessäni nappasin kameran käteeni, kuvailin tuota juhlakaluna ollutta tyttöstä, jonka protu-juhlassa tuossa talossa olimmekin. Samalla mun oli pakko ottaa eräs kuva, suorastaan olisin tehnyt vääryttä, jos olisin tuon kohteen jättänyt kuvaamatta. Mieleni olisi tehnyt napsia lisää ja vielä lisää kuvia, eri kulmia etsien, mutta en kehdannut. Olisi muut vieraat voinut ihmetellä, miksi mä kuvailen pelkästään tätä kohdetta. :D


Mun sieluni silmät värittivät mieleeni jo monenlaisia tarinoita pelkästään katsellessani tätä kaivoa. Mielikuvitukseni lähtee helposti laukkaamaan kaikkea vanhaa nähdessäni. Voi, tuosta ylimmästä laudastakin olisi saanut hienoja lähikuvia, se oli niin kauniisti sammaloitunut. Miksiköhän kaikki vanha sykähdyttää? Onko mun sieluni vanha? Onko se elänyt tuota aikaa, sitä aikaa jolloin tämäkin kaivo hohti uutuuttaan ja oli nykyaikainen? En tiedä, mutta mielestäni vanhat tavarat ovat kauniita, ne kertovat aina oman aikansa tarinaa!



Satu




keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kerro se kukkasin











Meidän pihalta löytyy tällä hetkellä tämän näköisiä väriläiskiä. Kohta kuitenkin tulee lisää näköhermoja kutkuttavia kukkasia, koska nuppuja näkyi siellä täällä runsaasti. Eniten odotan kuitenkin, kun pionit alkavat aueta, ne on mun kukistani ehdoton numero yks ja niitä tulee tänävuonna paljon! <3


Satu