maanantai 25. elokuuta 2014

Kokonainen Arki

Blogin päivityskatkoksesta huomaa, että arki on alkanut täydellä tohinalla. Koulut, työt, harrastukset ja kaikenmaailman muut kissanristiäiset täyttää kalenteria. Arjen harmaan savuverhon läpi välillä tuskin näkee edes itseään, sen verran hektiseltä meno tällä hetkellä tuntuu. Kuitenkin myönnän sen, että elämään on mukava saada rytmi, kesällä kun tuli rehotettua kuin villiniitty konsanaan aikataulujen lipsuessa ja lasten kirmaillessa menoissaan rönsyillen sinne tänne, minne kukakin.

Pikkuhiljaa keräilen langanpätkiä käsiini, niputtaen niitä taas tiukkaan pakettiin, että ne myös käsissäni pysyisivät. Kirjavan lankavyyhdin ympärille kuitenkin kiedon kultaisena hohtavan langan, koska mielestäni arjestakin pitää löytyä kultareunus. En tykkää ajatuksesta elämästä, jossa eletään arkea vain lomaa odottaen ja se suurin aika, Arki, jää usvaverhon taakse, eikä sitä eletä ollenkaan.

Huonoa omaatuntoa poden jatkuvasti siitä, että annan liikaa ajan lipua ohi, ajattelematta sitä, että tää mun elämä arki on mun lasten ainoa lapsuus. Lapset kasvaa niin äkkiä isoiksi ja lentää pesästä pois. En haluaisi tyhjässä pesässä itkeä menetettyjä vuosia ja menetettyjä hetkiä miettien miksi en aikoinaan kullannut jokaista arkipäivää jollakin arjen luksuksella, joista lapsille jäis ihania muistoja. Miksi sinne eväsretkelle lähteminen on muka niin hankalaa? Miksi sanon jatkuvasti "ei nyt, kattotaan sitte joskus"? Miksi? Miksi en ehdi korjaamaan lapsen tärkeintä unilelua? Miksi, miksi, miksi?

Ärsyttää oma saamattomuus. Aion ryhdistäytyä. Aion kullata lasteni arkea mahdollisimman usein ja aion lähteä sinne eväsretkelle vaikkapa vaan tuohon lähipuistoon. Eihän se nyt mitään ihmeellisiä akrobaattisia suorituksia vaadi!!

No mutta, joka tapauksessa yhdestä keksimästäni asiasta oon onnellinen. Nimittäin siitä, että päätin aikoinaan Camillan kymppisynttäreiden lähestyessä viedä jokaisen lapseni yksitellen matkalle jonnekin kauemmas. Kymppimatkalle siis. Ja tuo on osoittautunut tässä suurperheen hälinässä loistavaksi oivallukseksi. Kahdenkeskistä aikaa ei oo ikinä liikaa ja noilla reissuilla yks lapsistani saa mun jakamattoman huomioni täydellisesti. Camillan kanssa valloitettiin Pariisi, Kimin kanssa Rooma ja nyt tulevana perjantaina lähdetään Konstan kanssa valloittamaan Turkkia. :D

Koittakaahan tekin siellä ruudun toisella puolella reunustaa edes joku arkipäivä kultaisilla asioilla, älkääkä eläkö arkea vain suorittamalla sitä!



Satu




lauantai 9. elokuuta 2014

Pantene Buzzausta

Sain Buzzadorina tutustua nyt Pantene Pro-V Youth Protect 7 tuotteisiin sekä kuivaöljyyn. Noita öljyjä jaoin myös ystävilleni testattavaksi. Tämä tuotesarja lupaa antaa hiuksille tuuheutta ja kiiltoa. Se pehmentää pörröiset hiukset ja kosteuttaa. Tuotteiden pitäisi korjata vahingoittuneita hiuksia, suojata kaksihaaraisilta ja niiden pitäisi vahvistaa hiusta ja ehkäistä hiustenlähtöä.

Testaillut näitä tuotteita olen nyt parin viikon ajan ja tämän lyhyen ajan jälkeen oon erittäin tyytyväinen tuotteisiin. Itselläni on lyhyet hiukset, mutta vanhimmalla tytölläni alaselkään ulottuvat paksut kutrit joihin testaillaan tuotteita myös. Ja noissa pitkissä hiuksissa on huomattava ero entisiin shamppoisiin yms. verrattuna. Tyttö tuli yks aamu mulle ihmettelemään, miten hiukset tuntui kuin vasta harjatuilta, vaikka yleensä yön jälkeen hänen kutrinsa on semmoinenkin pehko jota pitää selvitellä kauan ja hartaasti.

Jatkamme testailua täällä kotona. Hiusöljyn testaajiltakin on tullut positiivista palautetta. Ei kuulemma rasvoita hiuksia samoin, kuin jotkut muut vastaavat tuotteet. Tällä hetkellä ainakin voin suositella näitä tuotteita teille lukijoillekkin testattavaksi, meillä ne tuntuu ainakin toimivan! :)









Satu




perjantai 8. elokuuta 2014

Värikästä Remppaa

Ei saanut leikkimökki tänä kesänä uutta ilmettä itselleen. Sen meikit ja maalit jäivät kaupan hyllyille notkumaan ja odottamaan parempaa ajankohtaa, sitä aikaa, kun meillä on SITÄ AIKAA! :)

Remppahommia ollaan tehty LEIKKImökin sijaan OIKEASSAmökissä. Yksi huoneistamme on ollut koko kesänpituisena projektina mielenpäällä. Sitä ollaan värkkäilty kauan ja hartaasti aina, kun on ollut aikaa. Nyt vihdoin saatiin tapetit seiniin. Huoneeseen majoittuu toistaiseksi Kimi ja Konsta, ehkä myöhemmin huone jää Kimille ja Konsta saa omansa, mutta nyt mennään näin. Pojat valitsivat mieleisensä kuvatapetin tehosteseinälle ja todellinen tehoste siitä tulikin. Muille seinille valittiin harmaata glitter-tapettia, se tuntui sopivan tuohon kuvan henkeen.

Ennen-kuvat näyttää tältä:




Vähän harmittaa, kun en ottanut kuvia vanhojen tapettien ollessa seinissä vielä. Tässä vanhat tapetit on väistyneet ja jäljellä vanha pohjamaali entisen remontoijan jäljiltä.

Uudet kuvat napsin nyt, kun huoneessa ei oo vielä huonekaluja, ainoastaan kaksi komeroa ehdittiin paikoilleen laittaa. Taidan tehdä vielä oman juttunsa tänne sitten siitä, kun huone on kalusteineen kaikkineen valmis.

Tältä siis näyttää tällä hetkellä:









Harmaassa tapetissa on tosiaankin glitteriä joka ei tietenkään kuvissa näy, mutta se antaa pientä säihkettä pitäen sillä pintansa tuon tehosteseinän rinnalla. Aika mageen kraffitiseinän pojat valitsi, vai mitä! :D





Satu




maanantai 4. elokuuta 2014

Puoliksi Arki

Onko elämää loman jälkeen? Voiko selvitä aamuherätyksistä, aikataulutetuista päivistä ja ohi vilistävistä viikoista mitenkään, menemättä päästään sekaisin? Aivot, ne harmaat solut siellä jossain, elää ehkä vielä vähän loma-aikaa, kun samalla kroppa toimii täysteholla töiden kimpussa ja kuin sumun läpi seuraan omia tekemisiäni miettien, olenko se minä; tuo touhun täyteisessä työssä oleva ihminen jonka pää on silti niin uneliaassa tilassa vielä.

Mä kuitenkin selvisin tästä päivästä, nostan ittelleni hattua ja taputtelen olkapäälle kehuen hyväksi tytöksi, kukaan muukaan sitä ei tietenkään tee. ;) Kamalan väriset mielikuvat aivonystyröissäni vietin viime viikolla viimeisiä lomapäiviäni maalaten piruja seinille töiden raskaudesta, arjen kiireestä ynnä muista mahdollisista asioista, joita syksy tuo tullessaan. Olisin mielelläni viettänyt vielä monta ruusunpunaista lomaviikkoa lisää nauttien auringon paisteesta, joka muuten tänäänkin tuntui tiristävän lihaa niin, että melkein haistoin sen kärventyvän miettien mikä ruoka palaa uuniin... no ei nyt sentäs, mutta kuuma on ollut, niin kuin varmaan kaikki on sen ihan itse huomannutkin. :D

Taas täytyy todeta, että ihan turhaan kiukuttelin viime viikolla loman loppumisesta. Turhaa oli kurtistella kulmia, jonka seurauksena tuntuu otsassa olevan pysyvät pystyjuonteet. Botoxia vailla taitaa olla ne. ;) Tyhmä minä. Eihän tää työnteko nyt niin kamalaa oo, varsinkaan, kun saa nauttia täysillä kesäsäästä viettäen ulkona suurimman osan päivästä. Aurinko vie työnteon raskaudesta monta kiloa pois ja päivät tuntuu vähän kevyemmiltä. En tiedä sitten mitä syksy tuo tullessaan, jaksanko niin hektistä aikataulua, mitä tulossa on, mutta murehditaankos sitä vasta sitten. "Huominen on huomenna", niinhän sitä jotkut yhdessä rallatuksessakin hokee, joten sillä mennään, TAAS. :D

Niin, ja otsikon "Puoliksi Arki" tarkoittaa just sitä. Lapsilla on tää viikko vielä lomaa, minä ja lasten isämies ollaan aloitettu tänään työt, joten puoliksi ollaan jo arjen puolella, mukulat saa vielä nauttia lomasta tovin. Lisäksi tietenkin harrastukset on vielä hetken tauolla, niiden alkua odotellessa...
Mutta joo, yhteenvetona tiivistäen tämän mun sekavan tekstini, täytyy todeta vaan, että on sitä elämää loman jälkeen ja siitäkin pitää osata nauttia... Kun löytää arjestanauttimisen taidon ja antaa itselleen luvan olla onnellinen arkihetkinäkin, on melkolailla onnellisuuden ytimessä! Ja sinne kai me kaikki halutaankin, vai?



Satu