tiistai 30. syyskuuta 2014

Remppaa, remppaa

Poikien huone kun tuli valmiiksi, siirryttiin seuraavan huoneen kimppuun. Camillalle tässä rempataan omaa soppea uuteen uskoon. Ennen kuvat napsaisin, kun tapettien repiminen oli kesken. Casmir-apina apulainen tietenkin on hommissa mukana. Ja ihan itse etsitty työkalu kädessä. <3



Pienen apulaisen kanssa remppatyötkin sujuu mukavammin! :D

No, sitten yks jälkeen kuva on napattuna. Ajattelin napsia enemmän kuvia sitten, kun huone on valmis, sisustuksineen kaikkineen. Tähänkin huoneeseen pitää metsästää uus lamppu ja verhot. Camillalle sänkykin jostain on ongittava... Mutta laitan nyt tään yhen kuvan tästä mahtavasta seinästä:



Eikös ookkin upea!? Kovasti seinä tuotti päänvaivaa mulle ja lasten isämiehelle, kun jokaisesta kuvan tapettipalasta piti leikata joko ylhäältä, alhaalta, sivuilta tai pariltakin eri reunaa palaa pois, mutta me tehtiin se! :D

Nyt mä alan shoppailemaan sopivaa lamppua tuonne. Minkähänmoinen se olisi???



Satu




maanantai 29. syyskuuta 2014

Suolaton, Sokeriton, mutta ei mauton!

Kaks viikkoa, kaks monikirjavaa viikkoa on kohta takanapäin, jolloin en oo laittanut suuhuni sokeria enkä suolaa. Lisättyjä sellaisia siis. Ykstoikkoisen mustaako? Ei. Mautonta? Ei.

Yllätin itseni myös, samoin, kuin te yllättäisitte itsenne, jos kokeilisitte. Suolaton ei tarkoita mausteetonta. Mun ruuat ovat maistuneet näinä viikkoina ihanille yrteille ja monivivahteisille mausteille. Uusia ulottuvuuksia on löytynyt joka päivä ja päivittäin oon sitä ihmetellyt, miten paljon tulee normaalisti lotrattua ruokiin puhdasta suolaa, vaikka sitä ei tarvitsisi.

Ja se sokeri... oon pärjännyt erinomaisen hyvin ilman sitä! Eikä tee edes tiukkaa!! Mikään ei oo tehnyt tiukkaa näinä viikkoina. Oon kuitenkin istunut erilaisissa kahvipöydissä, jotka ovat notkuneet herkkuja. Samoin oon istunut hampurilaisravintolassa katsomassa, kun muut mättävät roskaruokaa kitusiinsa.

Tiedän, että suolaa ja sokeria molempia tarvitaan, että meidän kroppa pelittää. Mutta sitä ei tarvita lähellekkään niin paljon, mitä me niitä käytetään. Joten haastanpa teidät kaikki lukijani vähentämään edellä mainittuja aineita ruokavaliostanne ja lisäämään yrttejä ja muita mausteita tilalle!

Maistelemisiin!






Satu





sunnuntai 28. syyskuuta 2014

PoikamiesBoxi

Poikien huone on saanut seiniensä sisäpuolelle kalusteet. Huoneesta tuli kiva, selkeä ja simppeli. Lamppu oli se, johon ihastuin ensimmäisenä, ja sen mä sitten kaupasta kotiin kiikutin. Onneksi pojat tykkäs siitä myös. Koulupöydän shoppaili lasten isämies, hyvä valinta! Kello shoppailtiin poikien kanssa yhdessä, ja se sopii kuin nenä päähän tuohon tyyliin. Kimille ostettiin sohvasänky, ja Konsta nukkuu runkopatjasängyssä. Tulevaisuudessa tämä huone on Kimin ja Konsta siirtyy meidän nykyiseen makkariin. Mutta mennään nyt tällä järjestelyllä vielä vähän aikaa.










Satu





perjantai 26. syyskuuta 2014

Apina Talossa

Se juoksee nauraen pakoon. Se kiipeää sohvalle, rahille, nojatuolille, tv-tasolle... seisomaan. Se kaahaisee lelulaatikkoon... seisomaan. Se kiiparoi rattaisiinsa... seisomaan. Istuu rattaiden jalkatukitangolla, roikotellen iloisesti jalkoja reunan yli.

Se juoksee keittiöön. Ei aikaakaan, kun pöydällä ryömimällä yrittää saavuttaa unohdetun juustohöylän tai leivänmurenan. Se kiipeää emännän jatkolle ja levittelee lusikat. Se suuttuu, kun jatko viedään toiseen huoneeseen, pois sen ulottuvilta. Se raahaa jatkon takaisin pienillä/isoilla voimillaan ja aloittaa jälleen lusikoiden levittämisen. Se suuttuu, suuttuu, suuttuu, kun siltä ottaa lusikat pois, kun sitä kieltää.

Se kirkuu, kun asiat ei mene, niin kuin se haluaisi. Se huutaa ja itkee luullen melun saavan äidin heltymään ja antamaan periksi. NOT! Se apinoi, sanan varsinaisessa merkityksessä!

Mutta miten ihana Apina meillä onkaan. Se on kaikkea tätä edellä mainittua ja miljoona kertaa enemmän. Se on valloittava hymyveijari blondeine kiehkuroineen. Lentopusujen lähettelijä, kieli pitkällä suukkoja hamuava pienen pieni poika, joka luulee olevansa isompi, kuin me kukaan muu. Sen ego on kasvanut hurjaa vauhtia edelle sen oikeasta iästä ja se miettii olevan oikeutettua huutaen yrittää saada tahtoaan läpi meiltä muilta perheen jäseniltä.

Se on meidän riiviöApina, Casmir nimeltään. Sillä taitaa olla "JOKUVAIHE" meneillään. Se on tällä hetkellä parasta viihdettä. Vois pitää perheen elokuvaillan ostaen sipsit, karkit ja muut mätöt (paitsi mulle) ja vaan kattella, kun Casmir-Apina apinoi! Se on BEST! <3




Satu




torstai 25. syyskuuta 2014

KehoMatkan Kuulumisia

Mun kehomatkani on tällä hetkellä kestänyt reilun viikon. Ensimmäinen viikko oli helppo. Toinen viikko on alkanut helpommin. Reilun viikon oon elänyt suolatonta ja sokeritonta elämää. Eikä mielitekoja oo ollut kertaakaan. Pelkäsin ehkä eniten suklaahirviöhimomonsterin ilmestymistä olkapäälleni, sellaista makoisanruskeaa möykkyä, joka irvailee sokerittomalle ruokavaliolleni, tehden itsestään mahdollisimman vaikeasti torjuttavan. Mutta monsteri on pysynyt poissa. Onnekseni se taitaa kurkkia jonkun toisen poloisen olkapäällä tällä hetkellä.

Olo on ollut koko ajan hyvä, mitä nyt Ensimmäisellä viikolla väsytti ja kolmantena päivänä oli kamala päänsärky, mutta se meni ohi, eikä oo sen koommin palannut takaisin. Yöunet ovat olleet alusta asti aivan mahtavalla tasolla. En oo heräillyt, pyörinyt sängyssä tai oikeastaan edes nähnyt mitään unia! Mitään valituksen aihetta en vielä ainakaan oo keksinyt tästä aloitetusta matkastani. Toivottavasti niitä ei tuukkaan, vaan mieli pysyy positiivisena tään ekan vaiheen loppuun asti.

Valmistin itselleni jopa Tofua! Eläissäni en oo maistanut sitä, saatika keittiööni asti kaupasta kiikutellut. Tulipa kokeiltua ja kokeilenpa vielä uudelleenkin. Sen verran hyvä kokemus oli. Siitähän tuli hyvää! :-P

Hyvällä mallilla siis tämä matkani, palaan asiaan taas, kun koen, että on jotain uutta kerrottavaa! :)



Satu




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Syksyn värit

Näen punaista... siksi koska ärsyttää:

Näen ruskeaa kuolevaa maisemaa. Näen rapaisia vesilammikoita. Näin aamulla nurmen olevan valkoinen... oli pakkasta. Näen tummansinisen viiman, joka pureutuu luihin ja ytimiin yrittäen saada leukaperäni väpättämään kylmästä. Näen mätäneviä, rumanvärisiä kesäkukkia; niitä, jotka toivat iloa ja väriä elämääni pari kuukautta sitten, tanssien keltaisessa, lämpimässä kesätuulessa tyytyväisenä saaden katselijansa hymyilemään...

Tiedän, että lasten vaatetilanne pitäisi käydä pikaisesti läpi. Ja siksi näen taas punaista. Ainainen vaaterumba, joka ikinen syksy, talvi, kevät, kesä. Vaaterumba on todellakin mielessäni kirkuvan punainen. Onko välikausikenkiä? Missä hanskat? Äiti, tarttisin pipon, missä ne on? Varpaat jäätyy, onko villasukkia? Ulkohousut on kateissa. Ei nää enää sovi... Paksumpi takki... ynnämuuta!

Kylmä, kylmä, kylmä! Varmaankin tuli jo selväksi, että mä en oo yhtään syysihminen. Ennen olin, nyt en ole! ;) Joskus vuosia sitten osasin nauttia jokaisesta vuodenajasta ja ottaa niistä ilon irti, oli ne sitten minkä värisiä tahansa. Nyt musta on ilmeisesti tullut niin mukavuudenhaluinen ruusunpunaisine aurinkolaseineni, että tykkäisin elää pelkässä kesässä. Tai no, vuoronperään vois vaihdella kevät ja kesä.

Yritän, joo kyllä, yritän repiä huumoria myös tästä vuodenajasta... onnistumatta siinä kuitenkaan. Kylmässä värjöttelyä, pimeässä kävelyä iltaisin, kun ei lenkille aikaisemmin ehdi... miten siitä voi tykätä? Otan mielelläni vinkkejä vastaan! Ja Ei, ne kynttilät EI oo ratkaisu. Osaan polttaa niitä sisällä ja luoda tunnelmaa, mutta ne ei todellakaan korvaa kesäistä auringonpaistetta!!

Eräs fiksu totesi kerran: "Mä oon syntynyt väärään maahan." Ja mä komppaan tuota lausetta täysillä. Mun olis pitänyt syntyä jonnekin lämpimään, missä ei tarvi pukea viittä vaatekerrosta ylleen, kun yrittää lähteä viemään talvella roskapussia roskikseen, tai hakemaan postia portinpielestä. Mä haluan elää maassa, jossa läpsykengillä pärjää ympäri vuoden. Sellaisessa maassa jossa sukkaHousuja (yök) ei edes tunneta!




Satu



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kehomatkalla

Loman jälkeisistä tunnelmista on pikkuhiljaa palauduttu maan pinnalle. Reissu oli niin ihana, ettei niitä tunnetiloja niin vain voi pyyhkäistä mielestä pois. Monta päivää tuli leijuttua pilvissä kotiin paluun jälkeenkin, ja vielä monet kerrat tullaan nousemaan pilviin, kun tuota kokemusta muistellaan! <3

Joka tapauksessa työarki on alkanut, sairastelut meidän perheessä olleet jylläävänä kierteenä, ja kesäpöhötys ällöttänyt omaa mieltä. Oon pitkään... tosi pitkään etsinyt itselle sopivaa lifestyle ohjelmaa, jolla hoitaa omaa kehoa. Monenlaista on tullut kokeiltua, eikä mikään oo vielä vakuuttanut mua täysin. Painonpudotusonnistumisia on toki monilla kuureilla tullut, mutta nyt en haekkaan pelkkää kutistumista, vaan elämäntapamuutosta. Haluan kroppani ja sitä kautta mieleni voivan hyvin, kokonaisvaltaisesti!!

Tällä hetkellä mulla on meneillään kehon puhdistus, joka on alku mun hyvinvoivalle uudelle kropalle. Mulle ihan uudet, vieraat tuotteet on testauksessa ja kattotaan, olisko tää nyt se, mikä on se mun juttu... Toivon niin!

Tuloksia ja mielipiteitä tuun varmastikkin kertomaan tänne sitten, kun on jotakin kerrottavaa. Toivottavasti positiivisia asioita! Mutta aion rehellisesti sanoa mielipiteeni, vaikka se olis sitte negatiivistäkin! Viis päivää tätä uutta elämää on nyt vietetty. Vielä ainakin olo ok!

Puntarin lukemia täällä ei kuitenkaan tulla näkemään. Oon sitä mieltä, että puntarilla käynti on turhaa. Painolla ei oo väliä, vaan sillä, miltä itsestä tuntuu. Pyrkimys on saavuttaa hyvän olon paino. Mitä lie se sitten onkaan. Sekin jää nähtäväksi. Ehkä sitten astun puntariin, kun musta tuntuu siltä, että oon saavuttanut oman hyvänolon painoni. Let see! :)

Mutta, Ihanaa Alkavaa Viikkoa kaikille! <3




Satu




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Turkki, Bodrumin niemimaa, Gumbet

Terveisiä erittäin Aurinkoisesta Turkista!


Yllä olevassa kuvassa näkyy kaupunki, Gumbet, missä me majailimme viikon. Mahtava, lämminhenkinen pieni kylä, jossa ihmiset välittivät aidosti toisistaan ja turistikin tunsi itsensä erittäin tervetulleeksi!

Mua varoiteltiin Turkista etukäteen, miten "hyökkääviä" kauppiaat siellä on, ja miten sisäänheittäjät repii kadulta liikkeisiin sisään. No, Gumbetissa tätä ilmiötä ei ollut ollenkaan.

Tjäreborgin matkaopas, Petra; kertoi meille kaupunkikierroksella kiinnostavia juttuja Bodrumin niemimaan historiasta ja raotti verhoa sen verran, että ymmärrämme, miksi paikka on niin suvaitsevainen ja hyväksyy ihmiset sellaisena, kuin he ovat. Tuli oikeasti tunne, että tuossa kylässä ihmisillä on hyvä olla ja elää. Ei kurttuisia kulmia, ei vihaisia katseita, ei mitään negatiivisuutta ollut havaittavissa paikallisissa ihmisissä. Kunpa niin olisi täälläkin!!


Yövyimme huoneistohotellissa, Club Paloma Apartmentissa ja sitä voin suositella lämpimästi kaikille. Viihtyisä allasalue, hyvät huoneet, mahtava asiakaspalvelu ja lämminhenkinen tunnelma! Siivooja toi jopa luonnonkukkia meidän pöydälle... en oo kyllä aikaisemmin moiseen törmännyt. Kertoo mielestäni siitä, ettei töitä tehdä kulmat kurtussa, eikä työpaikkana Paloman hotelli oo ollenkaan huono.


Meidän kymppimatkalaiset eivät halunneet lähteä veneretkeilemään ollenkaan. Mä olisin kyllä mielelläni lähtenyt, mutta poikien ehdoilla edettiin. Tekemistä kyllä riitti ilman retkeilyäkin ja viikko kului tosi nopeasti. Gumbetista on helppo tehdä päiväreissuja myös Kreikan puolelle, Kosin saarelle. Sekin olis mua houkuttanut, mutta mennään sitten seuraavalla kerralla. :D

Ehdottomasti täytyy takaisin palata. Tuo oli ensimmäinen kohde kaikista näkemistäni paikoista, jonne oikeasti jäi pysyvästi pala sydäntä. Eihän sitä tietenkään voi verrata suurkaupunkeihin niiden nähtävyyksien takia, mutta kyllä nää paikalliset ihmiset sykähdytti mua kuitenkin niin paljon enemmän, kuin missään muualla, joten sen vuoksi palaan varmasti Gumbettiin. Siellä odottaa meidän ystäväperhe lapsineen ja muutama muukin paikallinen, joiden näkemistä itsekkin odotan jo nyt, vaikka matkasta ei oo kulunut vielä montaakaan päivää.




Yllä olevissa kolmessa kuvassa poseeraa meidän kanssa ystäväperheemme äiti, lapset keskenään ja alimmassa kuvassa perheen isä ripustaa seinälle meidän viemää sydäntä, jossa sisällä tietenkin oli nazarin silmä. <3

Kiitos matkaseurueelle mahtavasta reissusta! <3



Satu