torstai 16. lokakuuta 2014

Kehomatkan mietteitä

Mun kehomatkani ensimmäinen osa tuli päätökseensä tiistaina. Tuo osa kesti sen 28 päivää jonka aikana keho puhdistui sokerista ja suolasta ja kaikesta muusta kuonasta. Ruokiini en lisännyt muuta, kuin suolattomia ja sokerittomia mausteita. Ja tietenkin vietin tuon ajan herkuitta.

Tämä on nyt ensimmäinen "kuuri" vaikka en toki tuolla sanalla tätä edes kutsuisi, mutta se on niin tuttu sana, että käytetään sitä. Niin, on siis ensimmäinen kuuri, jolloin mun ei oo tehnyt herkkuja mieli ollenkaan. Liekö johtuu noista "taikapölyjauheista" mitä tähän kuuriin on sisältynyt. Kaippa ne sisältää jotain, joka ehkäisee makeanhimoa, muuta selitystä en asialle ole keksinyt. Neljä viikkoa on kuitenkin pitkä aika pitää näppinsä erossa vaikkapa suklaasta.

Kroppani toiminta on kuurin myötä normalisoitunut, eikä mitään kolotuksia, jomotuksia, mahan vääntöjä yms. oo ilmenny koko aikana. Painoa on tippunut luultavasti aika paljonkin. En käytä puntaria, joten en kilomäärää tiedä, mutta kyllä sen peilikuva ja vaatteet kertoo, että jotain on tapahtunut. Esimerkkinä mainittakoot, että parit vaatteet, joita meinasin turkin reissulle ottaa mukaan, ja jotka olivatkin kuin makkarankuoria jääden matkalaukusta pois, ovat nyt olleet käytössä ja ne plösöttää mun päällä. :D

Ainoa asia joka jäi uupumaan ja jota kuurilla ollessani odotin, oli se energisyys, mistä niin monet kuurauskaverini puhuivat. Sitä mulle ei tullut, vaan olo oli kokoajan vetämätön, eikä salitreenejä olisi tullut mieleenkään lähteä suorittamaan. Lenkkeilin toki muutamaan kertaan ja raitis ilma tekikin hyvää. Mutta ilmeisesti mulla on niin suuri univelka takana, että kroppa vaatii lepoa, eikä näin ollen energiapiikkiä tullut. Ehkä mä saavutan sen seuraavalla kehokuurillani. :)

Nyt jatkan kehomatkaani eteenpäin noudattaen oppimiani juttuja, lisäten yhden herkkupäivän viikkoon. Vielä en tiedä, mitä mun herkkupäiväni sisältää... saa nähdä. :)

Kehottaisinkin teitä lukijoita jokaista lähtemään samanmoiselle kehomatkalle. Voin taata, että olo on sen jälkeen mahtava! :D




Satu





keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Aurinko

Aurinko paistaa oranssinkeltaisena, eikä juurikaan tuule. Harvinaista herkkua. Viimepäivinä syksy on näyttänyt mulle kyntensä ollen järjettömän kylmä sellainen. Mutta tänään, ihan eri meininki. Vaikka aamulla oli kuurassa maa, ja ihmiset näyttivät krapsuttavan autonlaseista harmaanvalkoista jääkerrosta pois, oli keli silti vallan mainio. Minä, syksykielteinen ihminen, sanon näin! Kyllä mä osaan nauttia vielä näistä viimeisistä lämpöisistä Auringonrippeistä, mitä mennyt kesä välillä yrittää meihin asti ujuttaa... välillä vähän hipaisten hipiää, välillä jääden metrin päähän ihmettelemään, miksi säde ei enää tehoa ihmisiin.

Aurinko kääntää pikkuhiljaa selkäänsä tätä kylmää pohjolaa kohden ja katselee muille maille. Olen kateellinen niille ihmisille, jota Se hellii tällä hetkellä täydellä antaumuksellaan, paahtaen heidän ihonsa ruskeaksi ja saaden hikikarpaloita otsalle. Aurinko on takinkääntäjä! Välillä se tuntuu olevan tulisesti rakastunut meihin Suomalaisiin ja välillä taas niin viileän etäinen, että mitä siitä oikein pitäisi ajatella?

Tässä kaukosuhteessa eläminen tulee vaan niin mahdottoman kalliiksi. Lähteä nyt treffailemaan pitkin talvea monta kertaa Aurinkoa jonnekkin eksoottisiin maihin... Sitähän Se taitaa odottaa?! Ainakin kovin tulisesti se on ottanut joka kerta syleilyynsä, kun sitä on käynyt moikkaamassa muilla mailla. En tiedä sitten, miten teidän muiden on käynyt, onko Se yhtä tulinen teitä kohtaan? ;)

Joka tapauksessa, oli Aurinko sitten moniavioinen, tai ei, mä lupaan odottaa Sitä täällä kylmyyden keskellä enemmän, kuin mitään muuta. Odotan, että se taas keväällä alkaa säteillään kutitella ihon pintaa ja kesällä rakastaa kuuman polttavasti. Kunhan Se lupaa palata täysissä voimissaan takaisin, niiltä muilta mailta, minne sen kaukokaipuu sitä vuosittain kuljettaa!!



Satu