lauantai 10. lokakuuta 2015

Syksy

Värit vaihtuu, syksyisen kirjavat puut ilahduttaa vielä hetken meitä. Mutta kaiken tämän syksyn väriloiston keskellä meillä eletään vaaleanpunaista arkea. Vauva on syntynyt reilu kuukausi sitten ja toi mukanaan tuon tyttövärin. Aika ihanaa taas, tää vauva-aika nimittäin. Haikeaa kuitenkin, kun tiedän tämän olevan viimeinen jakso elämässäni tämmöistä arkea. Nyt täytyy nuuskutella vauvantuoksut talteen, vai onnistuukohan se, että muistais miltä se vauvantuoksu nenässä tuntuu, kun aikaa on kulunut vuosia eteenpäin?

Tällä kuudennella kerralla kaikki tuntuu niin lopulliselta. Meidän perhe on nyt täysinäinen ja viimeinen lauta on lyöty kivijalkaan vauvan myötä. Nyt ajattelen päivittäin, että "tää on viimeinen kerta kun sitä ja tätä". Nautitaan täysillä jokaisesta hetkestä, jotka sisältää ensimmäisiä nauruja, ensimmäisiä jokelteluja, ensimmäisiä liikkeelle lähtemisiä yms. Vauva kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia, nyyh!

Aika hurjaa ajatella, että mä oon kuuden lapsen äiti. En koskaan suunnitellut itselleni suurperhettä, vaikka tiesinkin tahtovani useamman lapsen, jos se mahdollista on, mutta että kuusi! :) Nyt tuo lukumäärä tuntuu just oikeelta, näin sen pitikin mennä.

Isot sisarukset otti uuden tulokkaan rakkaudella vastaan, ihan jokainen. Jopa tuo taapero-Casmir pusuttelee ja halailee ja haluaa sylitellä vauvaa, vaikka välillä onkin kateellinen vauvalle, jos se pääsee isämiehen syliin. Äitin sylissä vauva saa olla rauhassa, eikä Cassu siitä piittaa. Selvästi isänsä poika siis. Toisin sanoen elämä on lähtenyt rullaamaan täällä hyvin, väsy vaan painaa mun silmää ihan erilailla, kuin silloin parikymppisenä, kun tään taipaleeni aloitin. Mutta jaksan, kun tätä kaikkea ei tarvi tehdä yksin. Paljon on apukäsiä, eikä mun tarvi joka yö edes herätä syöttelemään itse, kun tuo isämies hoitaa välillä sen homman.

Värikästä loppusyksyä ja revontulien räiskettä!





Satu