tiistai 14. kesäkuuta 2016

Aallokkoa

Keltainen. Tämän hetken väri. Onhan nyt kesäkuu...

Pitkä matka on rämmitty tähän pisteeseen, jälleen yks suo läpikäytynä tämän elämänpolun varrella, ja niitähän piisaa ihan varmasti vielä jatkossakin. Elämään toki tulee maku, kun se ei oo tasapaksua tallausta, mutta nää kaikista syvimmät pohjakosketukset vois jättää ihan joillekkin muille poluille. Musta tuntuu, että tää taakse jäänyt ajanjakso tuli mulle ihan yllätyksenä, vaikka merkit oli nähtävillä kyllä jo hyvissä ajoin, jos olis osannu pysähtyä ja katsoa. Kokemuksesta viisastuneena (not) seuraavalla kerralla osaan ottaa vähän ennemmin jo vastaan sen, mitä tulossa on.

Kastanja on jo yhdeksänkuukautta täyttänyt pikkuneiti, enkä uskoisi, että yksvuotispäivä häämöttää jo näinkin lähellä. Huh, mikä sumuverho on viimeisen kuluneen vuoden ympärillä. Mun elämänlaseissani on ollut joku pinttynyt rasvakerros sumentamassa maisemaa. Mutta kaikesta sumusta huolimatta, meidän neitokainen on oikein hurmaava typykkä ja on kyllä kietonut jokaisen perheenjäsenen vähintäänkin pikkusormensa ympärille. Kun nyt vaan ei lellittäisi häntä liikaa... mutta eiköhän me saada typykästä kuitenkin kelpo kansalainen kasvatettua vaikka vähä lelliteltäiskin. <3

Joka tapauksessa oon kiitollinen tästäkin ajanjaksosta. Opettavaisiahan tällaiset koettelemukset on. Oppii itsestä ja toisista ihmisistä yhtä sun toista. Onnekseni mun rinnallani tallustelee lasten isämies, jota ilman en olisi pärjännyt mitenkään. Ja lapset tietenkin pelkällä olemassaolollaan tuovat niin ison ilon mun elämään, ettei sitä voisi korvata mikään muu. Ihana perhe! Myös lähellä oleva tukiverkko ja siitä saatu apu on ollut korvaamatonta. Varsinki äitille kuuluu iso kiitos kuluneista kuukausista! <3

Tämänhetkinen olotila on hyvä, vaikkakin suunnitelmat tulevaisuuden varalle on ihan auki. Työt meinasin aloittaa elokuussa, mutta se ei meekkään ihan niin. Hoitovapaalla toistaiseksi jatkan ja kattelen rauhas mihinpäin mun pitää tämä purteni ohjata. Pidetään lasten isämiehenkans yhteistuumin elämänruorista kiinni, niin eiköhän me suunta löydetä. Yhteiseen hiileen on viimeaikoina puhallettu kovasti ja se on tuottanut tulosta. Nyt on hyvä olla just näin.

Aurinkoista kesää Teille! <3



Satu