tiistai 15. marraskuuta 2016

Irrallaan


Koivunlehti ajelehtii pitkin puroa.
Ei mitään tietoa päämäärästään.
Tarratakko kiinni lähimpään puun oksaan,
vai törmätäkkö isoon kivimöhkäleeseen.
Kuin ihmeen kaupalla
se pujottelee ohi kaikkien esteiden,
antaen virran viedä mukanaan.
Selällään maaten katse kohti taivasta,
luottaen tulevaan.

Se on irrallaan kaikista muista.
Toiset lähti eri suuntiin, jokainen taholleen.
Ripoteltuina sinne tänne,
on sen edellisen elämän palaset.
Se tuudittautuu veden keinuttavaan voimaan,
antaen tuulen puhaltaa ja määrätä vauhdin.
Irrallaan, vapaana.
Yksin etsien määränpäätä.
Ihan niin kuin jokainen meistä,
yhdessäkin yksin.



Satu