lauantai 25. maaliskuuta 2017

Mitä kuuluu

Paljon säpinää, tapahtumia, menoja sinne ja tänne ynnämuuta mahtuu näin ison perheen kuulumisiin, jos joku esittää otsikossa olevan kysymyksen mulle. Jospa päivitänkin tänne, mitä meille kuuluu. :)

Aloitetaan nyt vaikka päällimmäisenä mielessä olevasta asiasta. Kimi on ilmeisesti perinyt kirjoituslahjan isomummaltaan, hän nimittäin tuli toiseksi koulujen kirjoituskilpailussa ja kääri sievoisen summan massia siitä. Hienoa. :D Lisäksi, kun 15-vuotta tuli viimeviikolla täyteen, on kovasti toiveissa, että mopokortti olisi ensviikolla taskussa. Kirjallinen koe meni jo läpi puhtaasti nollavirheillä! Ajotunteja vähän vielä alkuviikosta käytävänä on ja toivotaan, että ehkä keskiviikkona olisi mopon käsittelykoe ja sen myötä kortti taskussa.

Konsta kävi maanantaina tärykalvon paikkausleikkauksessa ja se meni hyvin. Näillä näkymin korva saatiin paikattua, eikä isompaa leikkausta tarvita, mutta keskiviikkona kontrollikäynnillä se nyt sitten nähdään, onko kaikki ok. Leikkauksesta on toivuttu hyvin, parin viikon liikuntakielto toki on päällä nyt.

Carolinan ja Casmirin yhteissyntärijuhlia suunnitellaan kovasti pääsiäisen aikoihin vietettäväksi. Kakkujen täytetoiveita ja ulkonäköä ollaan jo puitu ja Cassulla onkin aika selvät sävelet. Cartsan pitää vielä päättää mitä haluaa. Carolina täyttääkin pyöreät kymmenen vuotta ja kymppimatka on varattu syyskuuksi. Me lähdetään bulgariaan. :D Cassu puolestaan täyttää neljä, ja näin ollen hänet saisi ilmoittaa seurakunnan päiväkerhoon ens syksyksi. Hui! :D

Camillalla oli elämänsä ensimmäinen koe-esiintyminen, kun hän haki koulunsa ensvuoden musikaaliin. Tyttö on itse tyytyväinen suoritukseensa ja nyt sitten vaan odotellaan, irtoaisko joku rooli, peukut pystys siis! Camilla on saanut varsinkin tässä kuussa tehdä paljon töitä tanssikoulu Wimmalla, sijaisuuksia ja omia tunteja on saatu mahtumaan viikkoaikatauluun, joka on muutenkin melko tiukka. Ei montaa vapaatuntia mahdu tytön arkipäiviin, mutta kunhan koulu sujuu hyvin, niin voi hyvillä mielillä sitten harrastaakkin ja tienata myös.

Pahnan pohjimmaisena onkin sitten Kastanja. Tuo Tantta-Pissaliisaksi ristimäni mininainen, jolla on tahtoa, asennetta ja pitkäjänteisyyttä niin, että sitä vois muillekkin ehkä jakaa. :D Melkoinen "pesusieni" siinä mielessä, että se imee itseensä kaikki vaikutteet, varsinkin ne, mitä ei tarttisi imeä. :D Jos mä komennan Casmiria jostakin asiasta, ihan varmasti Kastanja säestää mun vieressä sormi pystyssä paasaten samoin, kun mä. Musiikki on Katan lempijuttuja, niinkuin meidän perheessä on muillakin, mutta Katan kohdalla ehkä vielä hitusen enemmän, kuin muilla. Tyttö on nyt puolitoistavuotias ja osaa toivoa juutuupista biisiä. :D Vaatimus on usein joko Sia tai Haloo Helsinki. Se tanssii ja tapailee laulunsanoja jo.

On se jännä nähdä, mitä näistä mukeloista isoina oikein tuleekaan. Tällääsiä kuulumisia täältä tänään. Meille "vanhuksiille" nyt ei mitään ihmeellistä kuulu. Kaikki aika menee tään huushollin pyörittämiseen. Yritetään toki vähän saada itsekkin tässä sivussa jotain harrastettua ja soviteltua salipäivät ja lentopalloreenit johonki väliin. Jos nää ei oo niitä ruuhkavuosia niin sitten ei oo mitkään vuodet niitä!! :D

Aurinkoisia kevätpäiviä mä täältä edelleen toivottelen ihan jokaiselle!



Satu




torstai 9. maaliskuuta 2017

Tajunnanvirran näppäilyä

Ajatuksia, paljon ajatuksia. Niitä on piisannut viimeaikoina moneen eri suuntaan. Kyseenalaistamista ja yrityksiä ymmärtää. Irti päästämistä asioista, jotka on tuottanut vain pahaa mieltä, vääränlaista ihmetystä tai muuten vain negatiivisuutta elämääni. Itsensä löytämisen kautta löytää myös ne säilyttämisen arvoiset asiat tai ne asiat joita kannattaa tavoitella. Joissakin tilanteissa oon syyllistänyt itseäni liikaa ja yrittänytkin liikaa, sen ymmärrän nyt. Mutta kun tuon asian ymmärsin, oon saanut huokaista helpotuksesta. Mun ei tarttekkaan miellyttää jokaista eikä mun tarvitse olla se, joka on kokoajan se aktiivinen osapuoli tilanteessa kuin tilanteessa.

Jos ajattelen itseäni äitiroolin kautta, koen epäonnistuneeni monessa asiassa. Vielä kun ymmärtäisi sen, missä on menty vikaan ja osaisi korjata asioita, niin oltaisiin askeleen pidemmällä. Tässäkin asiassa oon purkanut mennyttä ja yrittänyt sen kautta muuttaa toimintatapojani. Lasten isämiehen kanssa ollaan asiaa moneenkin otteeseen tämän alkuvuoden aikana käyty läpi. Onneksi en oo näitten asioitten kanssa yksin, vaan yhdessä kehitellään uudet toimintatavat. Kyllähän se vanhemmuuskin kasvaa lasten kasvun myötä ja muuttuu, ihan niin kuin lapsetkin muuttuu. Valmis äiti en oo ikinä, sen voin myöntää jo nyt. Joten anteeksi lapseni, kun äiti on välillä vähän "raaka ja vihreä" tässä roolissa. Mäkin opettelen joka päivä tätä roolia, vaikka oon sitä jo opetellut kuustoista ja puoli vuotta. :)

Kroppaprojektissa ollaan ylitetty puoliväli ja reilu viikko sitten oli puolivälimittaukset. Tyytyväinen saan olla jokaiseen tulokseen. Rasvaprosentin pudotuksessa olinkin jaetulla ykkössijalla. Jee! :D Mutta vaikka tämä onkin kilpailu, hoen itselleni kokoajan, että itselle tätä tehdään. En anna oman mieleni nyt stressaantua siitä, että mun on voitettava koko kisa. Mä voitan joka tapauksessa tässä itseni ja voitan itselleni uudenlaisen elämäntavan. Mulle on oikeastaan ihan yks hailee missä kohdin mun sijoitus lopussa meidän ryhmässä on. Silti mä oon omassa elämässäni saavuttanut taas jotain ja sen kautta oon voittaja. Jokainen meidän kisaryhmässä on hatunnoston arvoinen nainen, kun on uskaltanut laittaa itsensä ihan omalla naamalla likoon julkisesti. Meillä on tosi hyvä porukka! Loppubileitä odotellessa... :D

Kevätkin oli ja meni... no ei vaan, oli jo niin keväiset kelit ja sitte alkoi taas tulla tuota valkoista köntsää taivaan täydeltä. Mii dont laik! Mutta tuloohan se kevät sieltä kovaa kyytiä silti. Uus lumi vanhan surma ja sitä rataa. Joten nautinnollisia KEVÄTpäivitä jokaiselle edelleen toivottelen! :)



Satu