torstai 9. maaliskuuta 2017

Tajunnanvirran näppäilyä

Ajatuksia, paljon ajatuksia. Niitä on piisannut viimeaikoina moneen eri suuntaan. Kyseenalaistamista ja yrityksiä ymmärtää. Irti päästämistä asioista, jotka on tuottanut vain pahaa mieltä, vääränlaista ihmetystä tai muuten vain negatiivisuutta elämääni. Itsensä löytämisen kautta löytää myös ne säilyttämisen arvoiset asiat tai ne asiat joita kannattaa tavoitella. Joissakin tilanteissa oon syyllistänyt itseäni liikaa ja yrittänytkin liikaa, sen ymmärrän nyt. Mutta kun tuon asian ymmärsin, oon saanut huokaista helpotuksesta. Mun ei tarttekkaan miellyttää jokaista eikä mun tarvitse olla se, joka on kokoajan se aktiivinen osapuoli tilanteessa kuin tilanteessa.

Jos ajattelen itseäni äitiroolin kautta, koen epäonnistuneeni monessa asiassa. Vielä kun ymmärtäisi sen, missä on menty vikaan ja osaisi korjata asioita, niin oltaisiin askeleen pidemmällä. Tässäkin asiassa oon purkanut mennyttä ja yrittänyt sen kautta muuttaa toimintatapojani. Lasten isämiehen kanssa ollaan asiaa moneenkin otteeseen tämän alkuvuoden aikana käyty läpi. Onneksi en oo näitten asioitten kanssa yksin, vaan yhdessä kehitellään uudet toimintatavat. Kyllähän se vanhemmuuskin kasvaa lasten kasvun myötä ja muuttuu, ihan niin kuin lapsetkin muuttuu. Valmis äiti en oo ikinä, sen voin myöntää jo nyt. Joten anteeksi lapseni, kun äiti on välillä vähän "raaka ja vihreä" tässä roolissa. Mäkin opettelen joka päivä tätä roolia, vaikka oon sitä jo opetellut kuustoista ja puoli vuotta. :)

Kroppaprojektissa ollaan ylitetty puoliväli ja reilu viikko sitten oli puolivälimittaukset. Tyytyväinen saan olla jokaiseen tulokseen. Rasvaprosentin pudotuksessa olinkin jaetulla ykkössijalla. Jee! :D Mutta vaikka tämä onkin kilpailu, hoen itselleni kokoajan, että itselle tätä tehdään. En anna oman mieleni nyt stressaantua siitä, että mun on voitettava koko kisa. Mä voitan joka tapauksessa tässä itseni ja voitan itselleni uudenlaisen elämäntavan. Mulle on oikeastaan ihan yks hailee missä kohdin mun sijoitus lopussa meidän ryhmässä on. Silti mä oon omassa elämässäni saavuttanut taas jotain ja sen kautta oon voittaja. Jokainen meidän kisaryhmässä on hatunnoston arvoinen nainen, kun on uskaltanut laittaa itsensä ihan omalla naamalla likoon julkisesti. Meillä on tosi hyvä porukka! Loppubileitä odotellessa... :D

Kevätkin oli ja meni... no ei vaan, oli jo niin keväiset kelit ja sitte alkoi taas tulla tuota valkoista köntsää taivaan täydeltä. Mii dont laik! Mutta tuloohan se kevät sieltä kovaa kyytiä silti. Uus lumi vanhan surma ja sitä rataa. Joten nautinnollisia KEVÄTpäivitä jokaiselle edelleen toivottelen! :)



Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti