perjantai 19. toukokuuta 2017

Muutoksen toinen vaihe

Reilu kaks viikkoa on kulunut kroppakisan loppumisesta. Oon ottanut vähän rennommin syömisten suhteen, vaikkakin arkipäivinä noudattanut suunnilleen ruokavaliota edelleen, mutta esimerkiksi äitienpäiväviikonloppu oli kokonaisuudessaan herkkujen täyttämä. Ja tämä oli ihan tietoinen päätös. Liikunnan suhteen vähän löysennin sen ensimmäisen viikon kisojen jälkeen, mutta nyt mennään taas täysillä eteenpäin oman autotallikuntosalin laitteilla ja samojen kasin lenkkien avulla.

Tavoitteita oon miettinyt ja niin kuin aiemmin jo kisan loputtua sanoin, muutama kilo vielä on tiputettavana. Ne päätin tiristää pois NYT! Oon tässä tämän viikon aikana aloitellut siis pikkuhiljaa kakkosvaihetta täs vartalonmuokkaukses ja nyt mennäänki jo täyttä häkää eteenpäin. Aikarajaa en oo itselleni asettanut, katotaan miten homma lähtee etenemään. Mutta tietynlainen rajapyykki on mun takaraivossa Kimin tulevat rippijuhlat heinäkuun puolessavälissä. Olis tosi kiva olla siihen mennessä sellaisessa kunnossa, mistä haaveilen. :)

Mun liikunta painottuu nyt siis edelleen niihin pitkiin lenkkeihin, joita teen melkein jokainen viikonpäivä, vähintään kuus kertaa viikos. Mä nautin lenkkeilystä, se on mun intohimo. Lisäksi punttaan painoilla tosiaankin meidän autotallissa sen, mitä siellä pystyy. Öpaut neljä kertaa viikossa, tai viis, katoan tuonne meidän "salille".  Yläkroppapainotteista mun ähertäminen nyt on, koska tavoitteena muutenkin on saada käsivarsiin ja selkään muotoja lisää. Jalkalihaksia en halua enää kasvattaa tästä suuremmiksi ja niiden treenaaminen onkin sellaista ylläpitävää treeniä.  Niin ja mainittakoon tietenkin se leuanveto, jossa tavoitteena on aina yks lisää. :D Kolme menee jo peräkkäin epäpuhtaasti toki. Mulle riittää se, että saan leuan tangon yläpuolelle vaikka sitte jaloilla sätkien. Se on mulle hyväksyttävä leuka. :D

Kauhunsekaisin tuntein odotan jo kolmatta ja viimeistä vaihetta tään painonpudotuksen suhteen. Kroppahan ei ikinä oo valmis ja sen suhteen tulee projekteja riittämään tämän kakkosvaiheenkin jälkeen, mutta painonpudotus tietenki loppuu. Kolmosvaihe on vaikein mulle ainakin. Kun pitäis saada se paino pysymään sitte saavutetuissa tuloksissa. Täytyy miettiä siihenkin joku taktiikka. :D

Mutta näillä mennään nyt eteenpäin. Kertoilen kuulumisia miten homma etenee.


Aurinkoa ja lämpöä!



Satu



keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Muutoksen nurja puoli

Mun on pakko kirjoittaa myös tästä aiheesta. Todennäköisesti jokainen, joka on päättänyt karistaa kiloja pois, tai muuten vaan on päättänyt aloittaa terveellisemmän elämän, on törmännyt asian negatiiviseen puoleen. Muiden ihmisten ilkeämieliseenkin kommentointiin.

Jos mietin nyt vain tätä tämän vuoden projektia, on tähän neljään kuukauteen mahtunut jos jonkinmoista kommenttia. Paljon on heitä, joita tää on aidosti kiinnostanut ja mielelläni puhunkin tästä aiheesta, oikeista ruokailutavoista ja liikunnasta, jos jotakin se vaan kiinnostaa. Positiivinen kommentointi ja kysely on tosi jees! Oon varmaan omalla innostuneisuudellani saanut jotkut vähä hermostumaankin, anteeksi siitä jos näin on käynyt. Mutta mä oon sellainen, että kun innostun jostakin asiasta ja vielä kun näen miten positiivisia tuloksia alkaa syntymään, jauhan ehkä vähän liikaakin sitten kaikesta siihen liittyvästä. :D Mus on ehkä pikkuusen semmosta ituhippiä tai viherpiipertäjää, joka yrittää kokoajan enemmän nostaa päätään... help. :D Tämä ala kiinnostaa mua ihan suunnattomasti ja iso haave oliskin päästä joskus tekemään töitä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Mitä se sitten olisi, en tiedä. Opiskella pitäis, eikä siihen ihan nyt just ehkä oo mahdollisuuksia... Saa nähdä! :)

Mutta sitten on niitäkin ihmisiä aika paljon myös, joiden kommentoinnin oon jollain tapaa kokenut negatiivisena tai muuten jotenkin hankalana itseäni kohtaan. Sehän on ihan fakta, että kun yrittää laihduttaa ja meet kylään, niin kahvipöydässä ei meinata ymmärtää, että ei syö mitään hyvää tai oikeastaan ei ota mitään muuta, kun kahvia. Melko monessa paikassa emäntä on kysynyt, että etkö nyt mun seuraksi kasta jotain. No, kun en. Jos mä jokaisen seurassa ottaisin pullan, niitä kertyis kyllä ihan liikaa... toivon, että mun seura on hyvää muutenkin, kun vaan silloin kun syön sitä pullaa. Paljon on matkan varrella joutunut selittelemään omia valintoja, jopa niitä valintoja mitä tein ruokavalion puitteissa. Esimerkiksi tankkauspäiväni syömisiä ja juomisia arvosteltiin, että ne ei kuulu tähän suunnitelmaan... PT teki selväksi, että tankkauspäivänä saa nauttia elämästä ja syödä ihan mitä mieli tekee, niin ei voi olla sellaista ruokaa tai juomaa joka ei tähän ohjeeseen sitten sisältyisi. Oon myös törmännyt ilkeämieliseen kommentointiin, sellaiseen tilanteeseen josta häkellyin ihan täysin. Miten ihmiset voi olla niin ilkeitä... :( Seläntakana on puhuttu monenlaista, mutta mä nyt jätän ne omaan arvoonsa. Ainahan niitä puheita on.

Mun läheiset on kuitenkin täs ympärillä tukenut täysillä, enkä oo joutunut heille selittelemään valintojani. Onneksi. Muuten mun pää ei olisi kestänyt!

Haluankin toivottaa tsemppiä kovasti jokaiselle, joka kamppailee näiden ongelmien kanssa! Luota itseesi ja omiin valintoihisi, antaa muitten puhua mitä lystää! Ovat ehkä sitten vaan kateellisia tai jotain, mitä lie?!

Aurinkoa!



Satu




tiistai 2. toukokuuta 2017

Muutos

Kroppaprojektin kisaosuus on ohi. Omalta osaltani projekti vielä jatkuu kyllä, mutta jos nyt pieni ajatus tähän kuluneeseen neljään kuukauteen luotaisiin. Tammikuun alussa, kun starttasin auton nokan kohti PT-Jonin toimistoa, jännitti. Kaikki tässä uudessa alussa jännitti. Millaisia ihmisiä muut kisaajat olisivat, millainen PT, millainen ruokavalio, millainen treeniohjelma... ja miten mä itse pärjäisin muitten mukana. Ekan tapaamisen jälkeen fiilis oli tosi korkealla ja tuli tunne, että oon ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mä olin ehtinyt odottaa jotain projektia itselleni muutaman kuukauden jo ennen kuin edes tiesin, että tälläistä ollaan järkkäämässä.

Treenit lähti sujumaan heti alusta alkaen hyvin. Ruokavalio koostettiin ihan normaaleista ruuista, eikä tarvinnut väkisin syödä viittä purkkia rahkaa päivässä, onneksi! Sen verran omaa kroppaani tunnen, että parin totutteluviikon jälkeen jätin toiselta aterialta hiilarit kokonaan pois, ja se osoittautuikin erittäin hyväksi päätökseksi. Lisäksi tein pieniä muutoksia muutenkin. Paino tippui tasaisesti koko neljän kuukauden ajan. Toki väliin mahtui plussaviikko jos toinenkin, mutta sehän kuuluu asiaan. Tankkauspäiviä pidin kaksi ja ihme kyllä, näiden tankkausten jälkeen paino tipahti seuraavan viikon aikana molemmilla kerroilla ihan roimasti alaspäin. Näistä oli siis mun aineenvaihdunnalle paljon hyötyä!

Ekat kaks kuukautta treenasin kolmesti viikossa salilla ja aerobisia treenejä tuli sitten aika paljon tähän päälle. Loppua kohti käänsin treenaustahdin toisinpäin ja viimeisenä kuukautena kävinkin viidesti viikossa salilla ja päälle ainoastaan enää pitkät kävelylenkit välttäen liian kovaa aerobista liikuntaa. Vaihtelu teki mulle hyvää! Yksjakoisella aluksi treenatessa alkoi kroppa mennä aika tukkoon kahden kuukauden jälkeen joten sen vaihtaminen kaksijakoiseen auttoi asiaan. Viimeiseksi kuukaudeksi jaoin ohjelman vielä neljään osaan, että pääsin useammin salille.

Sitten niitä tuloksiakin vois ehkä kertoa vähän... :)
Painoa mulla tippui 18,2kg
Vyötärönympäryksestä lähti 21 senttiä
Rasvaprosentti tipahti 11%
Lihasprosentti kasvoi 4,2%

Tuloksiin ei voi olla kuin tyytyväinen. Annoin kyllä ihan kaikkeni tämän projektin suhteen, eikä missään kohtaa jäänyt jossittelun varaa. Enempään en olisi pystynytkään, tai mun kroppa ei olisi pystynyt. Tämän enempää en olisi voinut treenata ja puhtaammin en olisi voinut syödä. :)


Siinä näkyy miten oon muuttunut. Ja niin kuin alussa sanoinkin, projekti jatkuu ja muutama kilo olis vielä pudotettavana. Nyt vaan ei tarvi enää stressata jos paino junnaa tai ei tipu sitä vauhtia, mitä ajattelisin. Kisa on onnellisesti ohi, tiukka se oli, eikä missään vaiheessa mulle ainakaan ollut selvää kuka tämän tulee voittamaan. Pienellä piste-erolla vein ensimmäisen sijan kuitenkin. :)

Suurin kiitos kuuluu tästä mun omalle perheelleni ja ennen kaikkea lasten isämiehelle mittaamattoman isosta tuesta! <3 Kiitos kuuluu myös äitille, joka päästi mua salille kesken päivän ja Piialle, joka on jaksanut kuunnella mun vaahtoamista joka ikisestä asiasta tään neljän kuukauden aikana. :D Kiitos myös PT-Jonille, kun ylipäätään järjestit tämän jutun ja Kiitos meidän mahtavalle kisaporukalle. Jokainen nainen meistä on rautaa! <3 Pidetäänhän yhteyttä! <3



Satu