keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Muutoksen nurja puoli

Mun on pakko kirjoittaa myös tästä aiheesta. Todennäköisesti jokainen, joka on päättänyt karistaa kiloja pois, tai muuten vaan on päättänyt aloittaa terveellisemmän elämän, on törmännyt asian negatiiviseen puoleen. Muiden ihmisten ilkeämieliseenkin kommentointiin.

Jos mietin nyt vain tätä tämän vuoden projektia, on tähän neljään kuukauteen mahtunut jos jonkinmoista kommenttia. Paljon on heitä, joita tää on aidosti kiinnostanut ja mielelläni puhunkin tästä aiheesta, oikeista ruokailutavoista ja liikunnasta, jos jotakin se vaan kiinnostaa. Positiivinen kommentointi ja kysely on tosi jees! Oon varmaan omalla innostuneisuudellani saanut jotkut vähä hermostumaankin, anteeksi siitä jos näin on käynyt. Mutta mä oon sellainen, että kun innostun jostakin asiasta ja vielä kun näen miten positiivisia tuloksia alkaa syntymään, jauhan ehkä vähän liikaakin sitten kaikesta siihen liittyvästä. :D Mus on ehkä pikkuusen semmosta ituhippiä tai viherpiipertäjää, joka yrittää kokoajan enemmän nostaa päätään... help. :D Tämä ala kiinnostaa mua ihan suunnattomasti ja iso haave oliskin päästä joskus tekemään töitä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Mitä se sitten olisi, en tiedä. Opiskella pitäis, eikä siihen ihan nyt just ehkä oo mahdollisuuksia... Saa nähdä! :)

Mutta sitten on niitäkin ihmisiä aika paljon myös, joiden kommentoinnin oon jollain tapaa kokenut negatiivisena tai muuten jotenkin hankalana itseäni kohtaan. Sehän on ihan fakta, että kun yrittää laihduttaa ja meet kylään, niin kahvipöydässä ei meinata ymmärtää, että ei syö mitään hyvää tai oikeastaan ei ota mitään muuta, kun kahvia. Melko monessa paikassa emäntä on kysynyt, että etkö nyt mun seuraksi kasta jotain. No, kun en. Jos mä jokaisen seurassa ottaisin pullan, niitä kertyis kyllä ihan liikaa... toivon, että mun seura on hyvää muutenkin, kun vaan silloin kun syön sitä pullaa. Paljon on matkan varrella joutunut selittelemään omia valintoja, jopa niitä valintoja mitä tein ruokavalion puitteissa. Esimerkiksi tankkauspäiväni syömisiä ja juomisia arvosteltiin, että ne ei kuulu tähän suunnitelmaan... PT teki selväksi, että tankkauspäivänä saa nauttia elämästä ja syödä ihan mitä mieli tekee, niin ei voi olla sellaista ruokaa tai juomaa joka ei tähän ohjeeseen sitten sisältyisi. Oon myös törmännyt ilkeämieliseen kommentointiin, sellaiseen tilanteeseen josta häkellyin ihan täysin. Miten ihmiset voi olla niin ilkeitä... :( Seläntakana on puhuttu monenlaista, mutta mä nyt jätän ne omaan arvoonsa. Ainahan niitä puheita on.

Mun läheiset on kuitenkin täs ympärillä tukenut täysillä, enkä oo joutunut heille selittelemään valintojani. Onneksi. Muuten mun pää ei olisi kestänyt!

Haluankin toivottaa tsemppiä kovasti jokaiselle, joka kamppailee näiden ongelmien kanssa! Luota itseesi ja omiin valintoihisi, antaa muitten puhua mitä lystää! Ovat ehkä sitten vaan kateellisia tai jotain, mitä lie?!

Aurinkoa!



Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti