tiistai 13. kesäkuuta 2017

Apinoita

Mustat kirjaimet hyppivät kilpaa valkoisella ruudulla. En saa niitä järjestykseen. Ajatukset harhailevat, sana siellä, toinen täällä. Miten saisin taas kahlittua nämä ilkikuriset mieleni möykyt, riiviömäiset apinat paikoilleen ja laitettua ne jotenkin nättiin riviin?

Päänisisäinen sekamelska johtuu useimmiten asioista, joihin en itse pysty vaikuttaa. Mun mieleni menee sekaisin koetusta vääryydestä, koski se sitten itseäni, perhettäni tai jotain läheistäni. Ymmärrykseni ei riitä ihan kaikkialle eikä sen tartte riittääkkään. Nytkin tuntuu siltä, että en saa kirjoitettua asioita niin, kuin haluaisin ne julki tuoda. Tekisi mieli oksentaa ajatuksentulva tähän näytölle ja jättää se siihen, mutta sen sotkun siivoamiseen menis ihan liian kauan aikaa ja sitä en jaksa.

Ehkä mä tyydyn vain toteamaan, että onneksi jälleen kerran, ympäriltä löytyy samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa voi märehtiä ne riiviöapinat päänupista pienemmiksi. Onneksi on perhe, jolta saa tukea ja turvaa joka tilanteessa. Onneksi on ihmisiä, jotka ei hätkähdä mun omituisuuksia ja onneksi on ihmisiä jotka on yhtä omituisia kun mä. :D Onneksi en enää jaksa luoda ajatustakaan ihmisille, jotka vaan kuormittaa ja lisää mun pahaa oloa ja onneksi oon saanut elämääni takaisin tärkeitä tyyppejä! <3

Sekavaa tekstiä, ei päätä ei häntää. Mutta tiedän, että siellä on muutama, joka osaa ottaa tästä kopin. Kiitos Teille! Lupaan olla korvana, äänenä, silminä ja olkapäänä silloin, kun tarvitsette. Sitä saa mitä tilaa! :)



Satu






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti